keskiviikko 17. joulukuuta 2014

As the snowflakes cover my fallen brothers I will say this last goodbye.

Vaikka oonkin tuossa aloituskuvassa kuin maani myynyt, viime viikon arkipäivät sujui ihan ylikivasti! Maanantaina talo tuntui herätessä tosin aavistuksen vieraalta, mutta siinä se aamuaskareita puuhaillessa alkoi kuitenkin tuntua taas kotoisammalta. Astiat oli oikean kokoisia ja löytyi tismalleen sieltä, mistä pitikin. Lapset ei olleet muuttaneet eväsmieltymyksiään minilomani aikana vaan samalla kinkkukolmioleivällä & viinirypäleillä sekä valmispastalla & kahdella Digestive-keksillä mentiin. Vähän vaisuja lapset tosin oli, mutta niin ne on aina, jos oon ollut viikonlopun poissa. Tiistaina molemmat kyllä esitteli jo ihan innoissaan, mitä oli saaneet joulukalentereista ja askarrelleet koulussa.
Keskiviikkona lähdettiin poikkeuksellisesti lasten kanssa koulun jälkeen Oxfordiin. Missiona meillä oli Christmas jumperin löytäminen pojalle, koska perjantaina olisi non-uniform day, jolloin lapset saisi koulupuvun sijasta pukeutua jouluneuleisiin. Tehtävän vaikein osa oli pojan houkuttelu iPadin ääreltä bussiin, mutta perillä Primarkissa se keräsi ihan oma-aloitteisesti vaihtoehtoja koriin, ja jaksoi sovittaakin kaikki. Sitten poju tyytyi vielä sen kummemmin protestoimatta ottamaan löytämäni korvaavan vaihtoehdon, kun sitä ykkössuosikkia ei löytynytkään oikeassa koossa. Ennen kotiin lähtöä ehdittiin vielä piipahtaa vastapäisessä Build a Bear -kaupassa, josta löydettiin tytölle joululahja!
Torstaina käväisin sitten itsekseni päivällä Oxfordissa, kun eilisella Primarkin reissulla olin vilaukselta nähnyt pari houkuttelevaa juttua. En ole vielä tässä kuussa tehnyt Primark Haulia, joten annoin itselleni luvan napata mukaan uuden jouluisemman viltin, söötit siili-lakanat ja muutamat pakolliset täydennykset sukkahousuvarastoon. Praikkarista löytyy sellaisia Super Cosy -vaihtoehtoja, joiden sisus on vuorattu fleecellä, jonka takia ne on aivan ihanteelliset näin kylmemmillä keleillä. En tiedä, miten oon Suomessa pärjännyt talvet ilman tällasia! Lisäksi löysin vihdoin tarpeeksi silmää miellyttävät pyjamahousut, kun alkaa kieltämättä olla vähän turhan vilpoista nukkua shortseissä... 
Kävin vielä pitkästä aikaa H&M:ssä, josta löysinkin kokonaisen outfitin asusteineen kaikkineen!
Perjantaina tein sitten päivällä retken Argosiin, kun poika oli pari päivää marissut, milloin hankkisin sillekin joululahjan. Iskin sitten edellisenä päivänä sen naaman eteen Argosin kuvaston, josta löytyikin tarkkaavaisen selailun jälkeen mieluisa lahjatoive. Mun matka Argosiin oli kyllä kaikkea muuta kuin mieluisa, kun sinne piti mennä Abingdonin vilkasliikenteisintä katua pitkin, jonka varrella oli ainakin neljä liikenneympyrää. En vieläkään aivan täysin hahmota, mistä ja minne autot vasemmanpuoleisen liikenteen mukaan kulkee ympyröissä, joten jään usein hyväksi toviksi arpomaan, milloin uskallan pinkaista toiselle puolelle. Ja se pitää nimenomaan pinkaista, sillä liikennevalojahan ei ole. Hengissä selvisin kuitenkin perille asti.

Argos on siis täkäläinen jälleenmyyjä, josta saa suht halvalla kaikkea leluista koruihin ja kodin elektroniikkaan. Liikkeet  kuitenkin poikkeaa tavallisista tavarataloista siten, että ne on ennemminkin kioskeja. Joko varaat haluamasi tavarat netissä selailtuasi pari kertaa vuodessa kotiin tulevaa katalogia (niin kuin me) tai tilaat sen paikan päällä olevilla koneilla. Saat vuoronumeron, ja aikasi odoteltua sieltä tulee sun ostokset liukuhihnaa pitkin mystisestä varastosta.
Tärkeimmät eli lasten joululahjat yliviivattu listasta, huh! En oo varmaan ikinä panostanut näin paljon lahjoihin, saavat luvan olla kiitollisia prkl.
Perjantaina hosteilla oli pikkujoulut, joten babysittasin sen illan. Katsottiin Frankenweenie, jonka jälkeen patistinkin molemmat unten maille eli ei ollut mitenkään turhan rankka perjantai-ilta.
Lauantaipäivä oli itse asiassa aika tylsä. Laskeskelin viikon tulot ja menot, lueskelin lähemmäs seitsemän tuntia kirjaa ja sain raahattua itseni juoksulenkille, how exciting!!!!1
Sunnuntaina suunnattiin Giulion kanssa Oxfordiin katsastamaan viimeinen Hobitti. Olin etukäteen vähän pelännyt, että se olisi pelkkää puuduttavaa taistelua, mutta odotukset ylittyi jälleen kerran. En edelleenkään ole ihan varma, mitä mieltä oon elokuvasovituksesta, juonen monimutkaistamisesta ja lisätyistä hahmoista, mutta kyllä loppua kohden kostui silmänurkat, kun piti heittää hyvästit Keski-Maalle valkokankaalla. 

Elokuvista jatkoin Costan kautta Oxford Playhouselle, jossa käytiin hostperheen kanssa katsomassa Beauty and the Beast pantomime. Sana 'pantomime' voi brittienglannissa tarkoittaa sitä suomalaiselle tuttua sanatonta pantomiimia tai tällaista englantilaisten kehittämää koko perheen musikaalista komediaa, jota me oltiin katsomassa. Pantomiimit on yleistä viihdettä briteille näin joulun ja vuodenvaihteen aikaan, ja niiden tyypillisiin piirteisiin kuuluu perustuminen johonkin tunnettuun satuun, slapstick-komedia (google on kaveri), laulu ja tanssi sekä transvestiittihahmot. Yleisön odotetaan ottavan osaa näytökseen huudahduksin ja yhteislauluin. Ja yleisöhän oli ihan tosissaan mukana, sain tukkia korvat, kun melu salissa oli välistä niin huumaava! Suomessa tällainen ei luultavasti toimisi vaan olisi lähinnä vaivaannuttavaa, mutta täällä oli kyllä erittäin viihdyttävää seurattavaa. Way to go, Brits!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti