sunnuntai 9. marraskuuta 2014

To be loved and to be in love.

Viikkokatsaus! Paluu arkeen maanantaina sujui yllättävän kivuttomasti ottaen huomioon, että tulin reissuiltani kotiin aamuyhdeltä. School runin tehtyäni loppupäivä kului tosin pitkälti koomaillessa, kun en osaa nukkua päivällä, mutta onneksi ei ollut sen kummempia kotitöitä. Illalla meni taas yhtäkkiä sähköt, ja jouduin jatkamaan kokkailut loppuun kynttilänvalossa. Hostisä oli just saanut vaivalla viriteltyä ruokapöydän yläpuolelle sellaiset lyhtytsydeemit, kun eikös ne valot tietenkin tulleet takas. No, laitettiin ne kiinni ja pelattiin lyhtyjen valossa muutama erä Afrikan tähteä (löysin sen peräti neljästi!). Viime viikon itsekseni huideltuani oli kiva taas viettää aikaa perheen kanssa.
Tiistaiaamuna ikkunaverhot avatessa ulkoa paljastui aivan huikea sumu. Oikeasti, en ole eläissäni nähnyt yhtä sankkaa usvaa, kaikki kohteet yli kolmenkymmenen metrin päässä peittyi valkoiseen verhoon. Kävin tietty kuvailemassa, mutta suurin osa tuotoksista on vielä käsittelemättä, joten taidan julkaista ne ensi viikon puolella.
Keskiviikkona keräsin viimein rohkeuteni rippeet ja pidin tytölle puhuttelun. Meillä on nyt muutaman viikon ajan mennyt suoraan sanottuna aika kehnosti. En ole vieläkään ihan varma, missä vaiheessa ne sukset meni ristiin, mutta joka tapauksessa neiti ei pahimmillaan suostunut edes puhumaan mulle ja jättäytyi koulumatkoillakin jälkeen, ettei tarvinnut yhtämatkaa kulkea. Asia oli vaivannut mua siinä määrin, etten enää tuntunut viihtyväni täällä ollenkaan niin hyvin kuin ennen, mutten halunnut turvata heti hosteihin vaan yrittää selvittää välit itse. Se selvittely oli tosin lykkääntynyt, kun pelkäsin vaan pahentavani tilannetta.

Nyt uskaltauduin kuitenkin avaamaan suuni, ja satuinpa vielä olemaan oikeilla jäljillä meidän välirikon aiheuttajan suhteen. Läksythän ne. Oon yrittänyt saada lapset tekemään läksyt heti koulun jälkeen, ja pojan kanssa ei sen suhteen olekaan mitään ongelmia ollut aikoihin, mutta tyttö ei oikein suostu tekemään omiaan pöydän ääressä vaan karkaa iPadille. Kyllä se aina jossain välissä ne tekee, mutta olisi kiva olla paremmin perillä, miten sillä sujuu niitten kanssa. Nyt löydettiin kuitenkin molempien elämää helpottava kompromissi, jonka jälkeen meidän välit palautuikin ennallaan saman illan aikana. Nyt melkein jopa harmittaa, että menin yhtenä huonoista hetkistäni varaamaan joulun aikaan lennot Suomeen. Onneks saan edes kokea itse joulupäivän täällä.
Perjantaina sain aikaiseksi käydä vaihdattamassa rannekellooni uuden hihnan poikki menneen tilalle, palautettua pari kirjaton kirjaa ja leivottua mokkapaloja. Onnistui itseasiassa yllättävän hyvin, kun tuntuu, että lähes kaikki yritelmät on täällä menneet päin mäntyä, kun ainesosat on niin erilaisia ja yritän itsepäisesti pitää kiinni Valion ja Hellapoliisin resepteistä, kun en jaksa alkaa muuttelemaan unsseja grammoiksi. Tilattiin vielä pizzat itse illalliseksi, joten vietettiin oikein kunnon herkkupäivä.
Lauantai kului pitkälti flunssaa parannellessa, kun joku oli luultavasti viime viikolla mut tartuttanut. Sadepäivänä ei tosin haitannut ollenkaan litkiä brittien versiota Finrexistä, kuunnella One Directionin nettiin vuotanutta albumia ja tuijotella ikkunalasissa juoksevia vesipisaroita. Iltapäivällä oli kyllä pakko kammeta itsensä ylös, kun meillä kävi kampaaja, jolla uskaltauduin sitten itsekin leikkuuttamaan hiukseni, kun ne oli tässä neljässä kuukaudessa päässyt aika huonoon kuntoon. Kampaajasanastoa etukäteen luntattuani osasin kuin osasinkin selittää, mitä olin hakemassa. Ihan hyvät näistä lopulta tuli, vaikka aika paljon lähti latvoista. Mutta malli on paaaljon huolitellumpi!

Illalla olis ollut Oxfordissa ilotulituksia Bonfire Nightin kunniaksi, joita oisin kovasti halunnut käydä kattomassa, mutta en sitten mennyt, kun sateessa monta tuntia värjöttely ei luultavasti olis edesauttanut mun sinnikkäitä flunssan päihitysyrityksiä. Tyydyttiin sitten lasten kanssa liimaamaan nenät niiden huoneen ikkunaan, josta oli melkein aitiopaikka Abingdonin ilotulituksiin.

Bonfire Night oli oikeasti siis jo 5.11, mutta britit tuntuu ottavan juhlallisuuksista kaiken ilon irti, ja raketteja on lennellyt pitkin viikkoa. Kyseinen juhla juontaa juurensa 1600-luvulle, jolloin joukko katolilaisia yritti räjäyttää Lontoon parlamenttitalon murhatakseen protestanttisen kuninkaan. Tämä sai kuitenkin ajoissa vihiä salaliittolaisten aikeista, ja hirtätti yhden kiinnisaaduista jäsenistä, Guy Fawkesin, minkä takia juhla tunnetaan myös nimellä Guy Fawkes Night. Kuninkaan pelastumista juhlittiin ilotulituksin ja kokoin, joita sytytellään vielä tänäkin päivänä.
Sunnuntaina ehdittiin pitkästä aikaa syödä kunnon englantilainen aamiainen, jonka jälkeen suunnattiin Oxfordin jäähallille luistelemaan. Oli hirmu kivaa päästä taas vetelemään ympäri kaukaloa kaatuilijoita väistellen. Suomalaisten tasolla en oo mitenkään erityisen hyvä luistelemaan, mutta tuonne eksyneeseen porukkaan verrattuna tunsin itseni ihan kelvoksi. Ja vähintään yhtä kivaa kuin itse luistelu oli se, kun hostisä maksoi kassalla sisäänpääsyn 'for a family of five'. Like hell yeah, we are a family of five! Luistelusession jälkeen juotiin kaakaot kahviossa, ja oli kyllä paras kaakao, jonka oon eläissäni juonut kermavaahtoineen, vaahtokarkkeineen ja kanelitankoineen. Kotimatkalla ajeltiin vielä kiertotietä, ja käytiin ihmettelemässä hostäidin työmatkallaan bongaamaa taloa, jonka katosta törrötti haikala.

Hyvä viikko kaiken kaikkiaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti