tiistai 18. marraskuuta 2014

And I know in my heart, you're not a constant star.

Viime viikko kului pitkälti sairastellessa, kun flunssa iskikin uudelleen kahta kauheampana (ois varmaan ollut fiksua jättää se viime luistelukerta välistä, mutta kun ei mulla sillon ollut yhtään sairas olo!). Onneksi lapset oli koko viikon kiltisti, kun mulla ei ois ollut enää loppuviikosta ääntä komentaa. Pelattiin useampana päivänä jotain supersankaripeliä pleikkarilla, tai lapsethan ne lähinnä pelasi ja minä luin vieressä kirjaa tuhannen peittokasan alla hytisten.  
Jotenkin taistelin kaikki viikkohommani läpi, vaikka ei ois tehnyt mieli muuta kuin tuijotella TV-sarjoja ja vaan yleisesti koomailla. Hostit yritti kyllä helpottaa mun taakkaa valitsemalla olevinaan vähän helpompia ruokia, mutta kipeänä kaikki vaan tuntui kymmenen kertaa raskaammalta. Siksi olikin ihana perjantaiaamuun herätessä huomata, että olin taas melkeinpä elävien kirjoissa! 
Viikonlopun otin kyllä viime kerrasta viisastuneena hyvin lunkisti. Poistuin talosta vaan ostamaan joulukortteja ja pienelle hautausmaakävelylle (kuvien epämääräinen yhteys tekstiin paljastuu). Siellä ei ollut tullut käytyäkään ihan vähään aikaan, itse asiassa viimeksi ensimmäisellä viikollani täällä. Aika erinäköinen oli paikka näin syksyllä. Pisti taas tajuamaan, miten kauan oon täällä jo ollut. 
Niin ja käytiinhän me lauantailtana perheen kanssa taas vaihteeksi ulkona syömässä. Oli tarkoitus mennä yhteen intialaiseen, joka on aina tähän mennessä ollut meidän tuurilla kiinni, kun ollaan suunniteltu sinne menoa eikä tääkään kerta ollut poikkeus. Nyt ovesta löytyi lappu, jonka mukaan paikka on remontin takia suljettuna aina ensi toukokuuhun asti että sitä odotellessa. 

No, suunnattiin sitten kadun toisella puolella olevaan libanonilaiseen ravintolaan, ja voi kun tulikin viime kesän Kyproksen reissu elävästi mieleen! Paikan omistaja hoki you're welcomia melkeinpä kyllästymiseen asti ja kävi aina säännöllisin väliajoin kysymässä oltiinko kaikkeen tyytyväisiä. Rakiakin juotiin lasilliset ja pullo parasta punaviiniä, jota oon ikinä maistanut! 

Kotona syötiin vielä jälkiruuaksi jäätelöä ja donitseja, jotka hostit oli saanut ilmaiseksi Oxfordista, kun siellä oli joku uuden leipomon mainoskampanja. Lasten mentyä nukkumaan jatkettiin vanhempien kanssa iltaa kattomalla Sherlockia, juomalla vähän lisää viiniä ja maistelemalla juustoja. Eli ihan peruslauantai-ilta juu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti