maanantai 10. marraskuuta 2014

Scotland Day 1

Viime viikon keskiviikko jäi ainoaksi päiväksi, jonka vietin kokonaan kotosalla. Hostisä oli jättänyt mulle liudan kotiaskareita, mistä oisin saattanut närkästyä, kun oltiin aiemmin puhuttu vaan perusviikkosiivouksesta... Mutta koska satun tykkäämään hostdadista vietin sitten päivän laiskottelun sijaan tuhoamalla hämähäkkien vaivalla kutomat kodit, pesemällä pari koneellista pyykkiä, imuroimalla koko talon sänkyjen alusia myöten, pyyhkimällä pölyt ja siivoamalla vessat. Illalla sain sitten kuulla, ettei todellakaan ois kaikkea tarvinnut tehdä, jaa. No sainpahan ottaa hyvällä omalla tunnolla viikkorahan vastaan.
Torstaina matkustelin aamupäivästä Lontooseen, koska mun täytyisi seuraavana päivänä olla heti kuuden jälkeen aamulla King's Crossin juna-asemalla, joten ois järkevämpää yöpyä vähän lähempänä sitä. Guest house -meiningillä jatkettiin taasen, tosin kyseinen paikka muistutti enemmän huoneistoa. Receptionin puuttuminen tuntui vähän oudolta, mutta muuten ei ollut moittimista. Huone oli siisti ja yllättävän tilava private roomiksi. 

Nyt kun Lontoossa oli tullut käytyä useammin ja metrolla liikkuminen ei aiheuttanut enää minkäänlaista päänvaivaa olin uskaltanut varata majoituksen vähän kauempaa ydinkeskustasta kuluissa säästääkseni. Se sijaitsi silti ihan East Hamin metroaseman vieressä, josta pääsi Oxford Streetille noin puolessa tunnissa. Oli kyllä vähän outoa liikuskella noilla kulmilla, kun olin suunnilleen ainut vaaleaverikkö etelämaalaisten joukossa. 
Suunnitelmissa oli palauttaa ensin pari viime reissun hutiostosta ja käydä sitten kiertelemässä Notting Hilliä. Pimeä on kuitenkin kellojen siirron jälkeen alkanut tulla täälläkin yllättäen jo heti viiden jälkeen, joten Notting Hill Gaten asemalle päästyäni tyydyin vain pyörähtämään kirjakaupassa ja palaamaan guest houselle.
Seuraavana aamuna otin puoli kuuden metron King's Cross St Pancrasille. Syy, miksi mun piti sinne noin epäinhimilliseen aikaan raahautua oli 6:15 starttaava Skotlannin reissu! Kyseessä oli toinen International Friendsin järjestämä matka, ja odotukset oli korkealla, kun edellinen Wales tour oli ollut niin huippu. Innostusta lisäsi entisestään se tosiasia, että Edinburgh oli 'places I want to visit' -listan kärkisijalla.
Neljän tunnin junamatka kohti pohjoista sujui huomattavasti viihtyisämmin kuin alkuviikon bussimatkat. Tosin yksi varsin kiusallinen tilanne ehti syntyä, kun samalle reissulle osallistunut poika yritti epätoivoisesti tehdä tuttavuutta, mutta mulla oli niin aikaisin aamusta vaikeuksia ymmärtää vahvaa amerikkalaisaksenttiä kaikkien näiden brittien puhetta kuunneltujen viikkojen jälkeen. Yksi selkeimmistä eroista brittien ja amerikkalaisten välillä on mun mielestä amerikkalaisten selvästi vahvempi ulospäinsuuntautuneisuus. Onhan se kiva, että voidaan tuosta vaan kaveerata tuntemattomien kanssa, mutta voitte varmaan päätellä kumman kansallisuuden edustajat on näin suomalaisena enemmän mun mieleen.
Perillä Skotlannin pääkaupungissa Edinburghissa meitä odotti heti parin tunnin coach tour paikallisen oppaan johdolla. Tää meidän opas oli kyllä kieltämättä aika jännä. Meidän ensimmäisellä pysäkillä Holyrood Palacella aka kuningattaren Skotlannin asunnolla se vetäisi jostain säkkipillin ja johdatti meidät palatsin portille sillä säestäen kuin pillipiipari konsanaan. Ja luonnollisestihan se oli sonnustautunut kilttiin!
Palatsilta ajeltiin läheiseen järkyttävän isoon puistoon, Holyrood Parkiin, joka koostui pääasiassa korkeuksiin kohoavista kukkuloista. Sen jälkeen koluttiin oikeastaan kaikki ajoneuvolla saavutettavissa olleet nähtävyydet ja kuultiin tarinoita kuuluisista edinburghilaisista, joita tuntui riittävän. Meidän opas oli selvästikin hyvin ylpeä skotti, ja välillä se oman kansan ylistys tuntui käyvän vähän turhankin nenäkkääksi...
Kahdelta päästiin kirjautumaan sisään majoituspaikkaan. Olin odottanut kauhulla millaisten huonekavereitten kanssa joutuisin pari yötä viettämään, kun en ollut halunnut maksaa 60 puntaa ylimääräistä yksityishuoneesta. Vaan turhaanpa murehdin taas, mun kolme roommatea osoittautui hirmu mukaviksi suunnilleen samanikäisiksi tytöiksi, joista kaksi oli ruotsalaisia ja yksi italialainen. Kovasti ne yritti kumpanakin iltana houkutella mua kanssaan ulos, mutta olin aina päivät käveltyäni niin väsynyt + halusin säästellä vähäisiä roposiani, että olin tylsä enkä lähtenyt.
Loppupäivä meillä oli tosiaan vapaata aikaa tutkiskella, joten heti enimmät matkatavarat huoneeseen heitettyäni aloitin kaupungin kiertelyn. Guest house ei ihan ydinkeskustassa sijainnut, ja suurin osa matkasta sinne oli ylämäkeä. Oxfordshire on aika tasaista aluetta enkä ainakaan äkkiseltään saa päähäni yhtään korkeampaa mäkeä Abingdonista tai Oxfordista. Edinburgh puolestaan tarjosi vähän lihaskuntoharjoitusta reisille ja hienoja näköaloja kaupungin eri osiin.
Tässä Princes Street, joka on Edinburghin pääshoppailukatu, jonka putiikeista onnistuin kuin ihmeen kaupalla pysyttelemään poissa.
Kadun varrella oli myös tällainen 'Poppy-puutarha'. Täällä on nyt muutaman viikon ajan kuljettu unikko rintapielessä ensimmäisessä maailmansodassa menehtyneitten sotilaitten kunniaksi. Kukkaa saa kantaa, jos on tehnyt lahjoituksen Poppy Appeal -kampanjalle, joka kerää varoja Brittien entiselle ja nykyiselle sotilashenkilöstölle. Yllättävän tiheään noita on vastaan tullut eli ilmeisesti ihan menestyksekäs kampanja. Ja kyllä, itsekin kuljin pari viikkoa poppy takinpielessä. When in Rome do as the Romans do, like they say.
Halusin nähdä Edinburghin ehdottomasti syksyllä, kun arvelin tän vuodenajan pukevan sitä parhaiten ja taisinpa osua oikeaan.
Kaupungille tyypillistä oli goottilaistyylinen arkkitehtuuri, joka hiveli ainakin omia silmiä vaikuttavuudellaan. Muita ominaisia piirteitä oli lukemattomat kapeat syrjäkadut, jotka alkoi hämysti rakennusten välistä. Usein ne sisälsi vielä lukuisia portaita juurikin korkeuserojen takia.
Löysin puolivahingossa kahvilan, jossa J.K. Rowling pääasiallisesti kirjoitti ekat Potterit!
Tämä pubi oli omistettu Bobby-nimiselle koiralle, joka vietti tarinan mukaan isäntänsä kuoltua 14 vuotta tämän hautaa vartioiden.
Pubin eteen oli pystytetty vielä näköispatsas hauvan muistoksi.
Päivän jälkeen olin niin rättiväsynyt, etten jaksanut lähteä ihmettelemään Halloween-meininkejäkään, jotka on täällä Briteissä huomattavasti enemmän esillä kuin Suomessa (koristeet ilmestyi näyteikkunoiihn heti syyskuun ensimmäisenä). Joku Edinburghin monista haamukierroksista olis ollut aika passeli tähän iltaan, mutta ehkä oli ihan viisasta, etten sitten lopulta lähtenyt säikyttelemään itseäni hengiltä sellaisella. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti