tiistai 11. marraskuuta 2014

Scotland Day 2

Toinen päivä Skotlannissa alkoi aikaisella aamiaisella kello seitsemältä, jonka jälkeen suunnattiin koko päiväksi ylämaille. Oppaana toimi tällä kertaa vanhempi skottilaisrouva, joka paljastui aivan älyttömän viihdyttäväksi! Sen huumori oli just sellaista, mikä kolahtaa itselle eli vähän mustaa ja sopivasti sassyä. Yhdessä vaiheessa opas muun muassa kertoili ummet lammet jostain kolmijalkaisesta Haggis-nimisestä elukasta, joka tykkää laskea liukumäkeä, ja olin jo puhelin kourassa googlaamassa, että mikäs tää tällainen on, kun mikrofonista kuului ilkikurisesti, että kaikki tarinaan haksahtaneet oli nauttinut sinä päivänä tarpeeksi viskiä... 
Vaan tuli sieltä uutta infoakin kuin saavista kaatamalla. Opas puhui kirjaimellisesti koko neljän tunnin ajomatkan ajan meidän pääpysäkille Loch Nessille. Aiheet vaihteli Skotlannin kuninkaallisista mineraalien paikannusvinkkeihin ja lampaiden kasvatukseen. 
Tällaisissa maisemissa ajellessamme aloin itsekin vakavasti harkita lammasfarmariksi ryhtymistä.
Eka pysähdyspaikka. Siellä oli aitaus tuollaiselle Highlandin nautakarjan edustajalle, mutta ei sitä kyllä siellä näkynyt.
Näin jälkikäteen vähän harmittaa, kun ei tullut ostettua tuollaista perinteistä skottilaista villahuivia, mutta kun mistään ei löytynyt tarpeeksi kivan väristä!
Tässä niitä kuuluisia Skotlannin nummia. Highlands koostuu siis pääasiassa näistä, järvistä (joita paikalliset kutsuu nimellä 'loch') ja vuorenhuipuista. Britannian korkein vuori Ben Nevis löytyy myös  nimenomaan täältä Skotlannin yämailta. Alue on varsin harvakseen asuttua, mutta joitakin kaupunkeja ja pikkukyliä löytyy. Elinkeinoina toimii pitkälti turismi, kalastus, kaivostoiminta ja juurikin se lampaiden kasvatus. Yhtä vuorenrinteen juurella lepäävää yksinäistä taloa ohitettaessa opas totesi, että siellä asustelijan täytyy kyllä todella vihata ihmisiä. Pitäiskö harkita muuttoa, oiskohan tuolla hyvä wi-fi?
Myöhään iltapäivällä saavuttiin viimein, minnekäs muualle, kuin Loch Nessille! Ennen hirviöbongailua käytiin kuitenkin tsekkaamassa järven rannalla sijaitseva Urquhart Castle.
Sen jälkeen halukkaat  (= ne, jotka suostui pulittamaan 12 puntaa vartin veneretkestä järvellä) siirtyi vesille, ja loput takaisin bussiin. Itse menin sitten veneilemään, kun olihan tuo nyt sellainen once in a lifetime -kokemus.
Takaisin maihin päästyä otettiin bussilaiset kiinni, käytiin Nessielle varta vasten omistetussa gift shopissa ja aloitettiin pitkä paluumatka takaisin alamaille. Guest housella oltiin lähempänä yhdeksää illalla, ja opas paljasti, että oltiin päivän aikana matkattu sellaiset 600 kilometriä! Aikamoinen monster tour siis useammalla kuin yhdellä tavalla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti