Toinen päivä Skotlannissa alkoi aikaisella aamiaisella kello seitsemältä, jonka jälkeen suunnattiin koko päiväksi ylämaille. Oppaana toimi tällä kertaa vanhempi skottirouva, joka paljastui aivan älyttömän viihdyttäväksi! Sen huumori oli just sellaista, mikä kolahtaa itselle, eli vähän mustaa ja sopivasti nenäkästä. Yhdessä vaiheessa opas muun muassa kertoili ummet lammet kolmijalkaisesta Haggis-nimisestä elukasta, joka tykkää laskea liukumäkeä, ja olin jo puhelin kourassa googlaamassa, että mikäs tämä tällainen on, kun mikrofonista kuului ilkikurisesti, että kaikki tarinaan haksahtaneet oli nauttineet sinä päivänä tarpeeksi viskiä...
Vaan tuli sieltä ihan asiaakin ja kuin saavista kaatamalla. Opas puhui kirjaimellisesti koko neljän tunnin ajomatkan ajan meidän pääpysäkille Loch Nessille. Aiheet vaihteli Skotlannin kuninkaallisista mineraalien paikannusvinkkeihin ja lampaiden kasvatukseen.
Tällaisissa maisemissa ajellessamme aloin itsekin vakavasti harkita lammasfarmariksi ryhtymistä.
Eka pysähdyspaikka. Siellä oli aitaus tuollaiselle Highlandin nautakarjan edustajalle, mutta se oli kaiketi hurjasta ulkonäöstään huolimatta vähän ujo, eikä suostunut näyttäytymään.
Näin jälkikäteen vähän harmittaa, kun ei tullut ostettua tuollaista perinteistä skottilaista villahuivia, mutta kun mistään ei löytynyt tarpeeksi mun väristä!
Tässä niitä kuuluisia Skotlannin nummia. Highlands koostuu siis pääasiassa nummista, järvistä (joita paikalliset kutsuu nimellä 'loch') ja vuorenhuipuista. Yksi näistä huipuista on Britannian korkeimman vuoren, Ben Nevisin. Asutus on alueella harvassa, mutta joitakin kaupunkeja ja pikkukyliä löytyy. Elinkeinoina toimii pitkälti turismi, kalastus, kaivostoiminta ja juurikin se lampaiden kasvatus. Yhtä vuorenrinteen juurella lepäävää yksinäistä taloa ohitettaessamme opas totesi, että siellä asustelijan täytyy kyllä todella vihata ihmisiä. Saiskohan sinne asenneltua riittävän hyvän wi-fin, niin voisin alkaa harkita muuttoa?
Myöhään iltapäivällä saavuttiin viimein, minnekäs muualle, kuin Loch Nessille! Ennen hirviöbongailua käytiin kuitenkin tsekkaamassa järven rannalla sijaitseva Urquhart Castle.
Sen jälkeen halukkaat (= ne, jotka suostui pulittamaan 12 puntaa vartin veneretkestä järvellä) siirtyi vesille, ja loput takaisin bussiin. Itse raaskin käydä seilaamassa, kun olihan tuo sellainen once in a lifetime -kokemus.
Takaisin maihin päästyä otettiin bussilaiset kiinni, käytiin Nessielle varta vasten omistetussa gift shopissa ja aloitettiin pitkä paluumatka takaisin alamaille. Guest housella oltiin lähempänä yhdeksää illalla, ja opas paljasti, että oltiin päivän aikana matkattu sellaiset 600 kilometriä! Aikamoinen monster tour siis useammalla kuin yhdellä tavalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti