Viimeisen päivän Skotlannissa käytin tehokkaasti Edinburghin kiertelyyn. En ollut ekana päivänä pilvisen sään takia saanut niin hyviä kuvia, kuin olisin toivonut, joten ilahduin kovasti kun taivas aamutihkuttelun jälkeen kirkastui. Siitä huolimatta, että olin pyörinyt keskustassa hyvän tovin aiemmin, jouduin edelleen tiirailemaan karttaa vähän väliä, kun pikkukujille eksyessä joutui niin helposti harhaan. Muutenkin kaupungin rakennuskaava poikkesi vissiin jollain tapaa totutusta, kun huomasin pariinkin otteeseen pyöriväni ympyrää. Tai sitten se johtui vaan mun suunnistustaidoista (lue suunnistustaidottomuudesta).
Yksi Edinburghin monista hautausmaista, Old Calton Cemetery.
Jossain vaiheessa löysin tieni taas ensimmäiselle nähtävyydelle, jolla vierailimme, eli Holyrood Palacelle. Sen porteilta jatkoin naapuriin Holyrood Parkiin, jonka korkeimmalle kohdalle, Arthur's Seatille, kapuaminen oli muutaman hikipisaran arvoinen suoritus.
Holyrood Parkista onnistuin vihdoin paikantamaan myös ohdakkeita, joita olin odottanut näkeväni Skotlannissa enemmänkin. Niiden bongailuun loka-marraskuu ei kuitenkaan ilmeisesti ollut optimaalisin vuodenaika, kun kaikki harvat löytämäni yksilötkin oli aika kuivahtaneita.
Lähemmäs tunti siinä meni, mutta pääsin kuin pääsinkin huipulle asti. Ja siellä huipulla tosiaan tuulee! Tuuli nimittäin siihen malliin, että pelkäsin lentäväni reunan yli, eikä lievä korkeanpaikankammo mitenkään helpottanut huteraa olotilaa (loistoidea kavuta 250 metriä kaupungin yläpuolelle...). Siitä syystä en jäänyt tuonne pitämään piknikkiä toisin kuin eräs huipun valloittanut uhkarohkea perhe.
Puistosta takaisin keskustaan suunnatessani törmäsin yhteen skottinaiseen, joka oli juuri tulossa British Heart Foundationin järjestämästä juoksutapahtumasta. Jäätiin sitten juttelemaan, ja pääsin kuulemaan kunnolla vahvaa skottiaksenttia. Ja täytyy myöntää, ettei ollut ihan helppo pysyä kärryillä. Mutta ilmeisesti osasin sitten aina oikeaan väliin jotain huudahdella, kun juttukaveri luuli mua paikalliseksi.
Scottish National Galleryssakin ehdin jossain välissä pyörähtää. Ei vetänyt vertoja Oxfordin Ashmolean Museumille.
Yllä Greyfriar's Kirkyard, jonka kävin pariinkin otteeseen tällä reissulla tsekkaamassa. Kyseisellä hautausmaalla riehuu kuuleman mukaan yksi maailman parhaiten dokumentoiduista poltergeisteista. McKenzie Poltergeistina tunnettu ilmiö sai alkunsa 1998, kun koditon murtautui yöllä George McKenzie-nimisen 1600-luvulla eläneen lakimiehen mausoleumiin, ja putosi lahon lattian läpi sen alimpaan kammioon. Siitä lähtien sadat hautausmaalla vierailijat on raportoineet erilaisista kummallisuuksista, kuten selittämättömistä mustelmista, kylmyyden tunteista ja tajunnan menetyksistä.
Edellä mainittu Black Mausoleum. McKenzie ei tosissaan ollut mikään maailman mukavin miekkonen vaan teloitutti, kidutti ja piti vankina satoja vääräuskoisia. Hautausmaalta löytyy Covenant's Prison niminen osa, jossa tämä kaikki siis tapahtui. Selittämättömät tapahtumat on kohdistuneet lähinnä sinne ja itse mausoleumiin, minkä vuoksi molemmat on ollut jo vuosia suljettuina yleisöltä. Uskaliaimmat pääsee kuitenkin vierailemaan molemmissa yöllisillä kummituskierroksilla, jotka kuuluu Edinburghin suosituimpiin turistijuttuihin.
Loppuun kevennyksenä Thomas Riddellin hauta, jonka arvellaan toimineen innoituksena Tom Riddlelle aka vanhalle kunnon Voldemortille. Joku true Potterhead oli piirtänyt haudan juurella olevaan mutaan kuoleman varjelusten merkin ja kirjoittanut "The last enemy that shall be destroyed is death". Eikä muuten ollut allekirjoittanut kyseessä! Vaikka olisin hyvin voinut ollakin...
Seitsemän tuntia tuli yhteensä käveltyä tuona päivänä, eikä yllättävää kyllä edes tuntunut kauhean pahasti jaloissa. Paluumatka Abingdoniin kesti yhteensä lähemmäs kahdeksan tuntia, ja siinä ajassa ehdin matkustella niin junalla, metrolla, bussilla kuin taksillakin. Ei kuitenkaan kaduttanut, vaikka olin vasta aamuyöllä kotona, ja ehdin nukkua pari hassua tuntia ennen töihin paluuta. Edinburgh osoittautui ehdottomasti yhdeksi kauneimmista kaupungeista, joissa oon koskaan käynyt, pakko palata vielä joku päivä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti