torstai 13. marraskuuta 2014

Scotland Day 3

Viimeisen päivän Skotlannissa käytin tehokkaasti Edinburghin kiertelyyn. En ollut ekana päivänä pilvisen sään takia saanut niin hyviä kuvia kuin oisin toivonut, joten ilahduin kovasti kun pienen aamutihkuttelun jälkeen kirkastui. Siitä huolimatta, että olin pyörinyt keskustassa hyvän tovin aiemmin jouduin edelleen tiirailemaan karttaa vähän väliä, kun pikkukujille eksyessä joutui niin helposti harhaan. Muutenkin kaupungin rakennuskaava poikkesi vissiin jollain tapaa totutusta, kun huomasin pariinkin otteeseen pyöriväni ympyrää.
Sir Arthur Conan Doylelle omistettu patsas, joka ei ole kirjailijan näköiskuva, kun eihän sitä kukaan tunnistaisi, vaan tämän kuuluisin luomus, joka tuskin esittelyjä kaipaa.
Näkymiä Calton Hilliltä.
Yksi Edinburghin monista hautausmaista, Old Calton Cemetery.
Jossain vaiheessa löysin tieni taas Holyrood Palacelle, ja sitä kautta Holyrood Parkiin, jossa avautui kyllä aika huikeat maisemat.
Siletä onnistuin vihdoin paikantamaan myös noita Skotlannille stereotyyppisiä ohdakkeita! Valitettavasti melkein kaikki oli kyllä jo aika nuupahtaneita.
Siellä se puiston korkein kohta eli Arthur's Seat häämöttää.
Lähemmäs tunti siinä meni, mutta pääsin kuin pääsinkin huipulle asti! Siellä tuuli kyllä siihen malliin, että pelkäsin lentäväni laidan yli eikä lievä korkeanpaikankammo mitenkään helpottanut huteraa olotilaa (loistoidea kavuta 250 metriä kaupungin yläpuolelle...). Siitä syystä en siis jäänyt tuonne pitämään piknikkiä toisin kuin eräs huipun valloittanut perhe. 
Vaan ei ollut hullummat näkymät.
Puistosta takaisin keskustaan suunnatessani törmäsin yhteen skottilaisnaiseen, joka oli juuri tulossa British Heart Foundationin järjestämästä juoksutapahtumasta. Jäätiin sitten juttelemaan, ja pääsin kuulemaan kunnolla vahvaa skottiaksenttia. Ja täytyy myöntää, ettei ollut ihan helppo pysyä kärryillä. Mutta ilmeisesti osasin sitten aina oikeaan väliin jotain huudahdella, kun juttukaveri luuli mua paikalliseksi.
Edinburghin vanhin pubi.
Scottish National Galleryssakin ehdin jossain välissä käydä. Ei vetänyt vertoja Oxfordin Ashmolean Museumille, vaikka joitakin tosi vaikuttavia teoksia löytyikin.
Greyfriar's Kirkyard, jossa kuuleman mukaan riehuu yksi maailman parhaiten dokumentoiduista poltergeisteista. McKenzie Poltergeistina tunnettu ilmiö sai alkunsa 1998, kun koditon murtautui yöllä George McKenzie nimisen 1600-luvulla eläneen lakimiehen mausoleumiin, ja putosi lahon lattian läpi sen alimpaan kammioon. Siitä lähtien sadat hautausmaalla vierailijat on raportoineet erilaisista kummallisuuksista, kuten selittämättömistä mustelmista, kylmyyden tunteista ja tajunnan menetyksistä. 
Edellä mainittu Black Mausoleum. McKenzie ei tosissaan ollut mikään maailman mukavin miekkonen vaan teloitutti, kidutti ja piti vankina satoja vääräuskoisia. Hautausmaalta löytyy Covenant's Prison niminen osa, jossa tämä kaikki siis tapahtui. Selittämättömät tapahtumat on  kohdistuneet lähinnä sinne ja itse mausoleumiin, minkä vuoksi molemmat on ollut jo vuosia suljettuina yleisöltä. Uskaliaimmat pääsee kuitenkin vierailemaan molemmissa yöllisillä ghost toureilla, jotka kuuluu Edinburghin suosituimpiin turistikohteisiin.
Kevennyksenä tähän väliin Thomas Riddellin hauta, jonka arvellaan toimineen innoituksena Tom Riddlelle aka vanhalle kunnon Voldemortille. Joku true Potterhead oli piirtänyt haudan juurella olevaan mutaan Kuoleman varjelusten merkin ja kirjoittanut "The last enemy that shall be destroyed is death". Enkä muuten ollut minä.
Seitsemän tuntia tuli yhteensä käveltyä tuona päivänä eikä yllättävää kyllä edes tuntunut kauhean pahasti jaloissa. Paluumatka Abingdoniin kesti yhteensä lähemmäs kahdeksan tuntia, ja siinä ajassa ehdin matkustella niin junalla, metrolla, bussilla kuin taksillakin. Ei kuitenkaan kaduttanut, vaikka olin vasta aamuyöllä kotona, ja ehdin nukkua pari hassua tuntia ennen töihin paluuta. Edinburgh osoittautui ehdottomasti yhdeksi kauneimmista kaupungeista, joissa oon käynyt, pakko palata vielä joku päivä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti