keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Back in England days 1 & 2

Eilen jouduin katkerana heittämään hyvästit Englannille siellä viettämäni myöhäisen syysloman jälkeen. Aika paljon menoa ja meininkiä mahtui 10 päivän reissuun, mutta lähdetään tuttuun tapaan purkamaan päivä kerrallaan. Aloin valehtelematta suunnitella seuraavaa Englanti-visiittiä Suomeen paluuta seuranneena päivänä, ja lentoliputkin tuli varattua samalla viikolla. Tuntui hyvältä, kun kalenterista löytyi paluupäivä, varsinkin kun sopeutuminen takaisin alkuperäisille kotikonnuille otti ensimmäisen kuukauden jälkeen reilusti takapakkia. Lopulta pitkä ja synkkä lokakuu vaihtui marraskuuksi ja sain taas hypätä lentokoneeseen! Edes Lontoon sumujen aiheuttama kolmen tunnin viivästys ei onnistunut lannistamaan mun innokkaan odottavaista mielialaa. Ja kun sitä sitten näki pilviverhojen välistä Piccadilly Circusin mainostaulut ja likaisen ruskeana virtaavan Thamesin niin pakkohan siinä oli vuodattaa muutamat onnenkyyneleet. Oli ollut ikävä.
Lennon myöhästymisen takia mulle ei ensimmäisenä päivänä jäänyt aikaa juuri muuhun kuin hostellille asettumiseen. Yövyin kaksi ensimmäistä yötä paikassa, jossa olin ollut kerran aiemminkin, ja todennut sen suhteellisen viihtyisäksi. Tälläkin kertaa tuolla oleskelu oli ihan ok, ja huonetovereitten kanssa pääsin pitkästä aikaa haastamaan enemmän englantia. Pelkäsin, että taidot olisi päässeet ruostumaan, kun en ollut kuukausiin saanut puhua kieltä päivittäin, mutta turha oli onneksi huoleni. Oli myös hauska huomata, miten puolet ajatuksista kääntyi automaattisesti englanniksi, kun kieltä kuuli jatkuvasti ympärillä. Ja se stereotyyppinen brittiaksentti oli edelleen yhtä kaunista kuunneltavaa kuin enkelten soittama kultainen harppu, ah.
Useista Lontoo-vierailuistani huolimatta en ikinä oikein oppinut rakastamaan kaupunkia. Koska ihmismassoissa pyöriminen, hektinen elämäntyyli, melu- ja ilmansaasteet sekä pimeän jälkeen mielen valtaava turvattomuus isossa metropolissa, johon mahtuu ainakin pari sarjamurhaajaa ei kuulu omaan estetiikkaan olin etukäteen varaillut bussilippuja vähän eri puolille saarivaltiota. Seuraavana aamuna lähdinkin Guildfordiin, joka sijaitsi sopivasti vain tunnin bussimatkan päässä Lontoosta, mutta tarjosi mukavan maistiaisen sitä perinteistä englantilaiskylä -tunnelmaa, josta pidän aivan järjettömästi. Vähän liian isolta ja ketjuliikkeistetyltä tuntui paikan keskusta, mutta jahka kuljin muutama sataa metriä Wey-joen vartta pitkin sainkin olla aika lailla keskenäni luonnon helmassa.
Saatuani hetken hengähtää palasin lähemmäs keskustaa tutkailemaan Guildfordin historiallista linnaa. Kesällä pihan puutarha olisi näyttänyt varmasti vähän värikkäämmältä kukkaloistossaan eikä sumuisena jatkuva sää juuri auttanut asiaa. Linnan torniinkaan ei päässyt ihailemaan maisemia sesonkiajan ulkopuolella vaan itsepähän valitsin visiittini ajankohdaksi marraskuun. 
Loppuajan käytinkin sitten lähinnä niissä ihanaisissa ketjuliikkeissä ravaamiseen, mutta ehkä se mulle suotakoon, kun en ole yli kolmeen kuukauteen ostanut uusia vaatteita paria kirpputorirättiä lukuun ottamatta. Jostain kumman syystä Joensuun Iso Myyn valikoimat ei enää oikein nappaa... Lisäksi ehdin venkslata edellisenä päivänä hankkimani pre paid -liittymän kanssa, kun menin epähuomiossa ostamaan nano-SIMin muistellen omistavani adapterin. Vaan eihän mulla sitten sellaista ollut, joten jouduin parissakin Vodafonen liikkeessä juoksemaan ennen kuin sain helpotusta vieroitusoireisiini internetistä. Netin puuttuminen olikin suurin syy siihen, miksi sightseeingit jäi tällä kertaa vähemmälle, koska en edelleenkään osaa lukea perinteistä karttaa krhm...

Estynyt pääsy puhelimen karttapalveluihin meinasi loppuillasta koitua mun kohtaloksi, kun bussipysäkki sijaitsi vähän vaikeasti tavoitettavassa paikassa yli kilometrin päässä keskustasta (jos vierailette Lontoon reissullanne Guildfordissa niin maksakaa vaan suosiolla se pari puntaa enemmän junasta, jolla pääsette kätevämmin keskustaan asti). Paniikki siinä meinasi iskeä, kun en millään meinannut löytää oikealle pysäkille. Vaan luoja siunatkoon paikallisten kohteliaisuutta, ja sitä ihanaa tyttöä, joka huomasi mut hätää kärsimässä ja opasti oikeaan suuntaan. Seuraavan päivän day tripillä olikin sitten jo vähän varmempi olo kiitos toimivan navigoinnin, mutta siitä lisää huomenna.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti