Yhdeksäs päivä jäi mun viimeiseksi kokonaiseksi päiväksi Brittilässä tällä erää. Mieli oli koko päivän jo valmiiksi vähän maassa, mutta jaksoin kuitenkin kierrellä Oxford Streetin ketjuliikkeet. Tuli hamstrattua Primarkista sen verran eyelinereitä ja Super Cosy -sukkahousuja, että näillä pärjätään taas jonkun aikaa. Kolmelta olin suunnitellut meneväni iltapäiväteelle, mutta ennen sitä kiertelin Covent Gardenia, joka sattui sijaitsemaan valitsemani paikan kulmilla. Putiikkien kiertelyn ohessa sain seurata muun muassa oopperalaulantaa ja veitsien heittelyä yksipyöräisen päällä.
Kolmelta astelin Wellington-nimiseen pubiim, jonka tarjontaan kuului kuulemma hyvä, mutta edullinen afternoon tea. Ei se loppujen lopuksi kovin kummoinen ollut, mutta huomasin osaavani juoda Earl Greytä sitruunan kanssa ja jopa pitäväni mausta, vaikka aiemmin oon kartellut vahvaa bergamotin aromia.
Seuraavana aamuna olikin sitten kukonlaulun aikaan raahustettava Heathrowille. Käsimatkatavarani pääsivät taas vaihteeksi pengottaviksi, mutta onneksi tarkastajaksi sattui hauska miekkonen, joka sai mut melkein itkemään takavarikoimalla leikillään Chocolate Orange -suklaani. Illalla laskeuduin Joensuun vaatimattomalle lentokentälle, jossa vastassa odottelivat jäätävä viima ja pilkkopimeys.
Laskeskelin olleeni viimeisten 1,5 vuoden aikana yhteensä 17 lennolla, mutta jälleen ahdistaa, kun en tiedä milloin pääsen taittamaan Suomen ja Englannin välisen matkan seuraavan kerran.
17lla lennolla?? Oh my goood. :D
VastaaPoista