keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Back in England day 4

Neljäs päivä ei alkanut ihan parhaimmalla mahdollisella tavalla. Saavuin aamukuuden maissa Middlesbroughiin bussissa vietetyn yön jälkeen. Unisaldoksi oli yön aikana kertynyt puolisen tuntia kiitos pienikokoisuuteni, joka mahdollisti penkkiriville sikiöasentoon käpertymisen. Pienen siistiytymisen jälkeen olo vähän piristyi, ja sitten kun pääsin vielä lataamaan puhelimen aikaa tappaessani mielikin alkoi osoittaa heräämisen merkkejä. 
Puoli kahdeksan aikoihin lähti ensimmäinen paikallisbussi Whitbyyn, jossa mun oli tarkoitus viettää pari seuraavaa päivää. Reitti kulki kauniissa Yorkshiren rannikkomaisemissa, mutta maisemien ihailut jäi vähän vähemmälle, kun tajusin kauhukseni hävittäneeni kansion, joka sisälsi mun kaikki tärkeimmät matkustusdokumentit matkavakuutus, etukäteen ostetut bussi- ja tapahtumaliput sekä suurin osa käteisestä mukaanlukien. Siinä vaiheessa iski kyllä pienoinen epätoivo, kun kukkarosta löytyi tosiaan se 20 puntaa, ja olin satavarma, etten muista edes uuden pankkikorttini tunnuslukua. 
Vietettyäni erittäin stressaavan aamupäivän soitellen milloin Nordeaan, bussiyhtiölle ja tapahtumanjärjestäjille olin saanut asiat sen verran järjestykseen, että kasailin itseni ja kamppeeni tyhjältä juna-asemalta, jonne olin linnoittautunut, ja kirjauduin sisään varaamaani bed & breakfastiin. Vaikka jäätävä väsymys houkuttelikin kaatumaan puhtaille lakanoille pakotin itseni ulos nauttimaan viikon ensimmäisistä auringonsäteistä. 
500 sadan metrin päässä majapaikasta avautui merenranta, ja oli ihanaa pitkästä aikaa nähdä auringossa kimaltelevat aallonharjat ja vetää keuhkot täyteen suolaista meri-ilmaa. Kävely rantaviivaa pitkin karkotti hetkeksi mielestä kaikki vastoinkäymiset, ja sitten kun uskaltauduin vielä hetkeä myöhemmin epäilevin mielin tsekkaamaan, josko olisin uutta pankkikorttia hankkiessani säilyttänyt sittenkin vanhan tunnuslukuni, ja kone näytti yllättäen vihreää oli mieli jo huomattavasti levollisempi.
Whitby on yksi Englannin suosituimpia turistikohteita, etenkin paikallisten keskuudessa, jonne palataan vuosi vuodelta uudestaan. Lomailijoita kiehtoo kaupungin sijainti ihan North York Moors -kansallispuiston laitamilla ja rannikolla sekä sen eristyneisyys muusta maailmasta. Entistä tunnetummaksi Whitbyn teki aikoinaan kirjailija Bram Stoker, joka sai alla näkyvistä maisemista inspiraation kirjalleen Dracula. 
“This is a lovely place. The little River Esk runs through a deep valley which broadens out as it comes near the harbour… The houses of the old town are all red-roofed and seem piled up one after the other anyhow…Right over the town is the ruin of the Abbey, a noble ruin of immense size. Between it and the town is another church, the Parish one, round which is a big graveyard, all full of tombstones. It descends so steeply over the harbour that part of the bank has fallen away, and some of the graves have been destroyed.”
- Bram Stoker, Dracula

Vaikka kirja julkaistiin vuonna 1897 yllä oleva kuvaus pitää edelleen paikkansa.

Astetta hitusen gootimpi 17-vuotias Susanna olisi ollut aivan haltioissaan päästessään Whitbyyn, vaan kyllä paikka sai nytkin makaaberimman puoleni haukkomaan henkeä ihastuksesta. Erityisesti vanha kaupunki salaperäisine pikkukujineen ja erikoisliikkeineen hurmasi tunnelmallaan, puhumattakaan sen yläpuolella kohoavasta hautausmaasta ja luostarin raunioista. Jopa kirkkaassa päivänvalossa pystyin kuvittelemaan pitkäviittaisen vampyyrien herran nojailemassa yhteen lukuisista kallellaan olevista hautakivistä.
Harrasteltuani aikani kaikessa rauhassa sightseeingia palasin satama-alueelle, ja poikkesin päivälliselle Whitbyn kuuluisimpaan kalaravintolaan, Magpie's Caféhen. Iltapäivällä ja ei-sesonkiaikaan vältin onneksi jonot, ja raaskin palkita itseni kahdella ruokalajilla. Fish & Chipsit oli tietenkin pakko saada pitkästä aikaa, ja jättimäisen annoksen alas ahdettuani oli sellainen fiilis, että pärjää taas seuraavat puoli vuotta ilman.
Sää alkoi tässä vaiheessa kääntyä taas siihen tuttuun sateenharmaaseen, joten saatoin viettää loppuillan majapaikassani potematta huonoa omatuntoa. Oli aivan järjettömän kivaa vaan tuijotella telkkaria ja selailla tuttuja kanavia, vaikkei niiltä nytkään mitään kovin järkevää tullut. Yön nukuin hyvin sikeästi kaukana suurkaupungin melusta, mikä olikin hyvä, sillä seuraava päivä kului pitkälti ulkona reippaillessa.

1 kommentti:

  1. Wau! Upea paikka! Harmi, että dokumentit katosivat, mutta hyvä jos asiat järjestyivät. Kuulostaa muuten kyllä aika upealta seikkailulta tää siun reissu!

    VastaaPoista