Viides aamu alkoi taivaallisella englantilaisella aamiaisella, jolla uskalsin ensimmäistä kertaa kokeilla black puddingia. Vedettyäni yllä näkyvän mestariteoksen naamariin lähdin pienen ruokalevon jälkeen energiaa puhkuen patikoimaan läheiseen kalastajakylään.
Reitiksi valikoitui North York Moors -kansallispuistoa kiertävä Cleveland Way -kävelyreitti, jonka varrelle osuu niin sisämaan nummien kanervaloistoa kuin dramaattisia rannikkomaisemia. Itse pääsin nauttimaan jälkimmäisenä mainituista. Vaikka mereen jyrkkänä putoavat rinteet peittyivät osittain sankkaan sumuun ei se niiden vaikuttavuutta vähentänyt!
Kovasti sai askeliaan tarkata paikoissa, joissa tähän vuodenaikaan hyvinkin mutainen polku kiemurteli muutaman kymmenen sentin päässä pudotuksesta.
Muutaman vastaantulijan kohtasin 12 kilometrin taipaleellani, mutta pitkälti sain nauttia lähinnä lehmien ja lampaiden seurasta. Melkein harmitti saapua määränpäähän Robin Hood's Bayhin, kun tuntui, että vastahan sitä oli päässyt vauhtiin. Vielä mä joku päivä kävelen jonkun Iso-Britannian long distance footpatheista alusta lappuun.
Korkeiden jyrkänteiden keskellä lepäävä Robin Hood's Bay on pieni kalastajakylä, joka tunnetaan historiassa erityisesti vilkkaana salakuljettajien päämajana. Muusta maailmasta eristynyt karu poukama onkin kuin luotu tähän tarkoitukseen. Yhdessä infotaulussa kerrottiin, että talojen välillä oli niin paljon salakäytäviä, että salakuljetettu tavara saattoi kiertää koko kylän näkemättä päivän valoa. Nykyään paikassa vallitsee huomattavasti rauhaisampi, melkeinpä pysähtynyt tunnelma, mihin sen viehätys varmaan perustuukin.
Missasin ensimmäisen Whitbyyn palaavan bussin minuutilla, mutta se tarkoitti, että sain viettää ylimääräisen tunnin Robin Hood's Bayta tutkien. Suurimman osan ajastani kulutin kuumeiseen fossiilien metsästykseen rannalla, joka lukeutuu yhdeksi UK:n parhaista kohteista tähän tarkoitukseen. Valitettavasti trilobiitit jäi löytämättä, mutta yhden fossiloituneen simpukan bongasin!
Palattuani bussilla Whitbyyn kiertelin vielä muutamat yhä auki olevat putiikit. Samalla reissulla pysähdyin satamaan ihailemaan Bonfire Nightin ilotulituksia, jotka missasin viime vuonna syysflunssaa potiessani. Seuraava päivä menikin ihan puhtaasti matkustaessa, kun palasin Lontooseen. Whitby ja Yorkshire jättivät kyllä säväyksensä, ja olisi ihana palata joku päivä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti