lauantai 31. lokakuuta 2015

Throwback: Newcastle-upon-Tyne

Vielä pyörii pari au pair -ajan postausta luonnoksissa, mutta ehkä parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Hypätäänpä siis vielä heinäkuun 11. päivään, joka sattui olemaan mun ja Englannin vuosipäivä. Sen kunniaksi otin edeltävänä iltana yöbussin Lontoosta aina Newcastleen saakka. Toiveissa oli nukkua suurin osa koko kahdeksan tunnin matkasta vaan toiveeksihan se jäi, kun oon niin huono nukkumaan kulkuneuvoissa. Yllättävän pirteästi lähdin kuitenkin aamuvarhaisella tutustumaan vielä uinuvaan kaupunkiin.
Newcastle-upon-Tyne on pohjoisin Englannin suurkaupungeista, ja paikassa on esimerkiksi oma metroverkostonsa, mikä tuli mulle yllätyksenä etukäteen nähtävyystarjontaan tutustuessani. Aiempina vuosikymmeninä Newcastleen on viitattu lähinnä teollisuuskaupunkina, mutta nykyään siitä on kehittynyt myös nykytekniikan ja kulttuurin keskus. Erityisen tunnettu kaupunki on vilkkaasta yöelämästään, ja se onkin nimetty maailman kahdeksanneksi parhaaksi juhlimispaikaksi. 
Newcastlen ikonisiin maamerkkeihin kuuluu Tyne-joen ylittävän sillat, joita on yhteensä seitsemän kappaletta. Tunnetuin niistä on luultavasti tuo alemmassa kuvassa etummaisena näkyvä valkoinen Millenium Bridge, joka edustaa maailman ainoata sivusuunnassa kallistuvaa mallia. 
Ja sitten on tietysti se geordie-aksentti. Ensikosketukseni tähän hurmaavaan murteeseen livenä sain puoliunessa bussiaseman vessassa siistiytyessäni. Mietiskelin mitähän kieltä viereisillä lavuaareilla käsiään pesevät tytöt puhuivat. Hämmennys oli suuri, kun tajusin, että englantiahan se! Tsekatkaa tämä video, niin saatte hyvää osviittaa siitä, miltä se kuulosti. 
Olin varannut iltapäivälle opastuskierroksen kaupungin alle 1800-luvulla kaivetusta Victoria tunnelista, ja jännityksellä odotin ymmärtäisinkö oppaan puheesta muuta kuin sanan sieltä täältä. Onneksi ryhmänohjaajalla oli huomattavasti selkeämpi kasentti, jota oli hetken totuttelun jälkeen suhteellisen helppo seurata. Victoria tunnel on tosiaan aikoinaan rakennettu kivihiilen kuljetukseen maan alla. Toisen maailmansodan aikana se toimi pommisuojana, jonka jälkeen tunneli on ollut tyhjillään. Täytyy sanoa, että oli kyllä varsin säväyttävä kokemus. Yhdessä vaiheessa seisottiin pilkkopimeässä ja kuunneltiin hurjaa vauhtia lähestyvien hiilikärryjen jyminää, ja kyllä siinä syke nousi, vaikka tiesikin kaiken tulevan nauhalta, huh.


Viimeisen viikonloppureissun kunniaksi olin hemmotellut itseäni vähän tyyriimmällä yösijalla. Tarkoituksenani oli lähteä vielä illalla tsekkaamaan sataman valaistut sillat, mutta viihdyinkin sitten koko loppuillan huoneessani, kun TV:stä tuli Harry Potter ja kuoleman varjelukset.
Seuraavan aamun aloitin jaloittelemalla hotellin lähiympäristössä alueella, nimeltä Jesmond Dene, joka tarjosi palan luonnonrauhaa keskellä metropolia. Paikasta löytyi myös pieni kotieläinpiha!
Jesmondista metroilin päivän varsinaiseen kohteeseen, Tynemouthiin. Kyseessä on meren rannalla sijaitseva historiallinen kaupunginosa. Valitsin visiitilleni hyvän ajankohdan, sillä Tynemouthin metroasemalla järjestetään joka viikonloppu vilkkaat myyjäiset, jossa oli tarjolla jos jonkinlaista houkutusta.
Sääkin oli mukavan lämmin, ja meren rannalla kelpasi paistatella päivää. Harmittavan pian jouduin kuitenkin palaamaan huomattavasti kiireisempään Newcastlen keskustaan, ja aloittamaan pitkän kotimatkan. Lähemmäs 24 tuntia tuli tuon viikonlopun aikana puudutettua raajoja bussissa, ja kotiin omaan sänkyyn yömyöhällä kaatuessa oli kyllä sellainen fiilis, etten ihan hetkeen halua nähdä minkäänlaista kulkuneuvoa.
Tulipas taas matkakuume tätä postausta laatiessa vaan ei hätiä, sillä huomenna pitkä odotus päättyy ja kone lähtee taas kohti Englantia! Luvassa on kokonaisen 10 päivän verran uusis, innolla  suunniteltuja sekkailuja ympäri saarta, joten pysykäähän kuulolla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti