sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Crazy something normal, we're taking off tonight.

Vietinpä pitkästä aikaa mainitsemisenarvoisen viikonlopun! Perjantaina Savonlinnaan aiemmin syksyllä karannut kaverini tuli pariksi päiväksi käymään koto-Joensuussa. Tarkoitus oli lähteä sivistyneesti yksille, vaan toisin kävi ja ehkä ihan hyvä niin. Istuttiin iltaa muiden tällä paikkakunnalla majailijoitten kanssa, puitiin kaikki tänhetkiset stressipesäkkeet ja pelattiin jonain iltana keksimääni juomapeliä, jonka olin itse unohtanut keksineeni. Oli muuten yllätävän hyvä ja looginen peli mun aivoilla tuotetuksi, vaikka itse sanonkin. Puolen yön lähestyessä suunnattiin Joensuun "vilkkaaseen" yöelämään ja käytiin kirjaimellisesti kääntymässä uudessa pop-up karaokepaikassa. Sieltä suunnattiin Amarilloon nachoille ja loppuilta vietettiin baaritiskillä ja tanssilattialla. Tuli tarpeeseen viime aikojen nutturankiristelyn jälkeen.
Lauantaina lähdettiin sitten pirteästi kiertämään Capra hircuksen geokätkö-traili. Raitis ilma selvitti kivasti ajatuksia, ja väsymys auttoi löytämään hilpeydenaiheita vähän sieltä sun täältä. Ei ne ajatukset kyllä missään vaiheessa ihan kristallinkirkkaita olleet, kun mulle valkeni vasta reissun puolivaiheessa lenkin ääriviivojen muistuttavan vuohta eikä muurahaiskarhua... Lisäksi luulin koko ajan, että oli sunnuntai, vaikka samalla tiesin, ettei seuraava päivä ollut maanantai. Joku päivä siihen olis mun mielestä kuulunut väliin.
Tarkoitus oli kunnianhimoisesti vetää koko 25 kilometrin traili, vaan tarkoitukseksi se jäi, kun illan alkaessa hämärtää kylmyydestä kiukustuneet puhelimet sanoi itsensä irti. Luultiin jo jäävämme korpeen, kun ei tiedetty varmaksi missä ollaan puhumattakaan mistään viestittelystä hakijoille. Vähän meinasi jo puskea hikeä otsalle, vaan kyllähän ne teknologian murheenkryynit siitä heräsi ja loppu hyvin kaikki hyvin. Rentouttavaa oli viettää päivä luonnon helmassa, vaan yllättävän helpottavaa se oli nähdä se valaistu motarikin.
Lauantai oli mun ensimmäinen kokonaan opiskeluista vapaa päivä sitten avoimen yliopiston aloituksen jälkeen (kannustuksena kaikille sitä suunnitteleville), ja sen vapauden maistelun jälkeen sai pitkästä aikaa potkia itseään persiille, että jaksoi raapustella keskustelunavausta tieteellisyydestä ja tarinoida miten transmembraaniproteiini valmistuu solussa. Vielä pitäisi muutama viikko jaksaa painaa ennen myöhäistä syyslomaani... Siinä välissä pääsen tosin viettämään toivottavasti yhtä kivan viikonlopun vastavierailulla Savonlinnassa, joten ehkä mie kestän. 

2 kommenttia:

  1. Savonlinna mainittu, torilla tavataan! Kuka tietää, miulla on opiskelupaikka Joensuussa, että oonko mie puolestani siellä ensi vuonna ;) Kiva kuulla siusta taas!

    VastaaPoista