sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Crazy something normal, we're taking off tonight.

Vietin pitkästä aikaa mainitsemisen arvoisen viikonlopun! Perjantaina Savonlinnaan aiemmin syksyllä karannut kaverini tuli pariksi päiväksi käymään Joensuussa. Tarkoitus oli lähteä sivistyneesti yksille vaan toisin kävi, ja ehkä ihan hyvä niin. Istuttiin iltaa muiden tällä paikkakunnalla majailijoiden kanssa, puitiin kaikki tämän hetkiset stressipesäkkeet ja pelattiin jonain iltana keksimääni juomapeliä, jonka olin itse unohtanut keksineeni, mutta jonka muut muisti. Oli muuten yllättävän hyvä ja looginen peli mun aivoilla tuotetuksi, vaikka itse sanonkin. Puolen yön lähestyessä suunnattiin Joensuun "vilkkaaseen" yöelämään ja käytiin kirjaimellisesti kääntymässä uudessa pop-up karaokepaikassa. Sieltä suunnattiin Amarilloon nachoille ja loppuilta vietettiin baaritiskillä ja tanssilattialla. Tuli tarpeeseen viime aikojen nutturankiristelyiden jälkeen.
Lauantaina lähdettiin pirteästi kiertämään Capra hircuksen geokätkö-traili. Raitis ilma selvitti kivasti ajatuksia, ja väsymys auttoi löytämään hilpeydenaiheita vähän sieltä sun täältä. Ei ne ajatukset kyllä missään vaiheessa ihan kristallinkirkkaita olleet, kun mulle valkeni vasta reissun puolivaiheessa lenkin ääriviivojen muistuttavan vuohta eikä muurahaiskarhua... Lisäksi luulin koko ajan, että oli sunnuntai, vaikka samalla tiesin, ettei seuraava päivä ollut maanantai. Joku päivä siihen olisi mun mielestä kuulunut väliin.
Tarkoitus oli kunnianhimoisesti vetää koko 25 kilometrin traili, vaan tarkoitukseksi se jäi, kun illan alkaessa hämärtää kylmyydestä kiukustuneet puhelimet sanoi itsensä irti. Luultiin jo jäävämme korpeen, kun ei tiedetty varmaksi missä ollaan, eikä yhteyden saaminen hakijoihin näyttänyt mahdolliselta. Vähän meinasi jo puskea hikeä otsalle, vaan kyllä ne teknologian murheenkryynit onneksi siitä vielä virkosi, ja loppu hyvin kaikki hyvin. Rentouttavaa oli viettää päivä luonnon helmassa, vaan yllättävän helpottavaa oli nähdä valaistu motari päivän päätteeksi.
Lauantai oli ensimmäinen kokonaan opiskeluista vapaa päiväni sitten avoimen yliopiston alun (kannustuksena kaikille sitä suunnitteleville), ja vapauden maistelun jälkeen sai pitkästä aikaa potkia itseään persiille, että jaksoi raapustella keskustelunavausta tieteellisyydestä ja tarinoida miten transmembraaniproteiini valmistuu solussa. Vielä pitäisi muutama viikko jaksaa painaa ennen myöhäistä syyslomaani... Siinä välissä pääsen tosin viettämään toivottavasti yhtä kivan viikonlopun vastavierailulla Savonlinnassa, joten ehkä mä kestän. 

2 kommenttia:

  1. Savonlinna mainittu, torilla tavataan! Kuka tietää, miulla on opiskelupaikka Joensuussa, että oonko mie puolestani siellä ensi vuonna ;) Kiva kuulla siusta taas!

    VastaaPoista