Woke up in London yesterday, found myself in the city near Piccadilly.

Nyt olisikin sitten jo London day 3:sen aika! Tästä päivästä eteenpäin sää oli melkein koko matkan ajan epätavallisen hyvä, joten saatoin aloittaa turistikohteilla ravaamisen. Lisäksi olin yön aikana parantunut mystisesti flunssastani, mutta kävin silti aamulla apteekista paketin särkylääkkeitä. Ja rakkolaastareita, koska jalat ei tosiaan tykänneet kauheasti päivät pitkät kävelystä. 

Ostin M&S:sta vähän aamupalaa ja päätin mennä syömään ne johonkin puistoon. Leicester Square oli mukavan lähellä Piccadilly Circusta, jossa olin ajatellut turisteilla ensin, joten metroilin itseni sinne. Kyseinen paikka ei ollut mitenkään erityisen loistelias, mutta oli sinne keskelle puistoa pystytetty Shakespearea esittävä patsas. Patsasta oli lisäkseni tullut silmäilemään ankka, joka näytti kieltämättä vähän väärään paikkaan eksyneeltä tuolla jalustalla tepastellessaan.

Tässä ammattimaisesti sommitellussa kuvassa näkyy nauttimani aamiainen. En olisi uskonut, että tuo muffinssi voisi olla niinkin täyttävä kuin se sitten oli. Ja noita hedelmärasioita söin varmaan lähemmäs kymmenen reissuni aikana. Eri vaihtoehtoja löytyi monia, ja niissä oli hyviä 'osta kolme maksa kaksi' -tarjouksia, minkä lisäksi ne toi edes vähän terveellisten elämäntapojen kaikua mun ruokapolitiikkaan.

Seuraavaksi suuntasin sinne Piccadilly Circukselle. Ekana vastassa oli hulppea hevosmonumentti ja heti toisena hyväntekeväisyystyöntekijä, joka oli taktisesti sijoittunut rahastamaan turisteja. Kyllä se multakin muutaman punnan sai.

On vähän hassua, että ihmiset tulee tuonne oikein tarkoituksella ottamaan kuvia Samsung-logosta mainostaululla, mutta mikäpä minä olen kummastelemaan, kun itsekin siitä pari kuvaa nappasin.

Pian jatkoin matkaa Waterloon metroasemalle, joka sijaitsi ihan London Eyen tuntumassa. Se oli kohteita, joille ei ollut vaikeuksia löytää. Kävin loppuviikosta kauempana keskustasta pohjois-Lontoossa ja maailmanpyörän saattoi nähdä selvästi sieltäkin mäen päältä.

Olin jo etukäteen päättänyt, että en nyt lähde tuonne jonottamaan, ja siinä olisikin saattanut mennä muutama tovi ihmismäärästä päätellen. Jääköön se elämys toiseen kertaan, jos joskus näen sen välttämättömäksi kokea.

London Eyelta olikin sitten luontevaa jatkaa kohti parlamenttitaloa ja Big Beniä.

Räpsin kuvia kuvien perään. Tämä on otettu Westminster Bridgeltä. Aika kirkkaalta näyttää Thamesin vesi tässä, mutta totuus oli vähän toinen. 

Ja siinähän se kuuluisa kellotorni on! Olisin niin halunnut ottaa coolin selfien sen kanssa, mutta jostain syystä nolotti alkaa kuvailla potrettikuvia keskellä turistien tehokkasti tukkimaa siltaa. Mutta oli se hieno. Meinasin kävellä ties miten monen vastaantulijan päälle, kun oli pakko koko ajan tähystellä yläilmoihin.

Parin sadan metrin päässä Big Beniltä sijaitsi Westminster Abbey, joka oli yksi niistä harvoista nähtävyyksistä, joiden näkemisestä maksoinkin jotain. Adult ticket oli suolaiset £18 eli sellaiset reilut 22 euroa. Siitä huolimatta halusin ehdottamasti käydä tuolla. En ole varma, oliko se nyt ihan koko rahan arvoista, mutta oli Abbey kyllä näkemisen arvoinen, sitä ei käy kieltäminen.

Westminster Abbey on siis pääasiassa goottilaistyyliin rakennettu kirkko, joka on edelleen Iso-Britannian merkittävimpiä uskonnollisia rakennuksia. Itsehän en ole missään määrin uskonnollinen, mutta historialliset ja esteettiset rakennukset kiinnostaa aina. Abbeyssä on aikojen saatossa pidetty muun muassa häitä ja kruunajaisia, ja siellä oli esilläkin yksi valtaistuin, jota on käytetty kyseisissä menoissa aina 1300-luvulta lähtien. 

Vielä tunnetumpi Abbey on kuitenkin kuninkaallisten ja muiden kansallisesti merkittävinä pidettyjen henkilöiden hautapaikkana. Runoilijoiden nurkkauksessa näin esimerkiksi Charles Dickensin haudan. Vanhimmat lepopaikat oli keskiajalta, jonka takia kaverruksissa luki usein vanhanomaisesti "he dyed" ja "here lyes".  

Useimmat nimet hautakivissä oli itselleni vieraita, koska Brittein saarten historia ei ole ihan vahvinta osa-aluettani. Tuolla oli tarjolla sellaisia kuuntelukojeita, joilla sai kuitenkin lisää faktaa haudatuista. Lisäksi siellä oli saatavilla lisähintaan myös varsinaisia oppaan pitämiä kierroksia. Pysähtelin aina välillä hämysti yhden ryhmän viereen kuuntelemaan selostuksia, jotka tuntui olevan ihan mielenkiintoisia.

Koska Abbey on edelleen aktiivisesti toiminnassa ja siellä järjestetään hartauksia päivittäin, kirkossa vieraillessaan ei saanut käytää liian paljastavia vaatteita ja puhelimien piti olla suljettuina. Lisäksi valokuvaus oli kielletty kaikkialla muualla paitsi Cloisterseissa (yläpuolella oleva kuva) ja College Gardenissa.

Tämä kuva on otettu Little Cloisterista. 

Nämä lasimaalaukset puolestaan löytyi the Chapter Housesta.

Ikkunamaalauksien aiheina oli lähinnä vaakunat ja maailmanloppu.

Westminster Abbey -vierailun jälkeen lähdin vielä katselemaan keskustan puistoja. Ensimmäisenä oli St James's Park, joka on vanhin Lontoon kuninkaallisista puistoista. Siellä pääsinkin näkemään vaikka minkälaista siivekästä, eikä se aamupalalla tapaamani ankkakaan tuntunut sen jälkeen niin erikoiselta suurkaupungin asukkaalta.

Mulle ei oikein selvinnyt mitä lintuja nämä oli. Tiedän kyllä, että niitten englanninkielinen nimi on 'crow', mikä suomennetaan yleensä varikseksi, mutta eihän meidän varikset ole noin tummia? 

Seuraavaan puistoon siirtyessäni kävin poikkeamassa Buckinghamin palatsilla, josta otetut kuvat ei kuitenkaan olleet julkaisukelpoisia. Lisäksi osuin katsomaan ilmeisesti jonkin sotilassoittokunnan marssiesityksen. 

Green Park oli... no vihreä. Siellä ei juuri eläinasukkaita näkynyt.

Hyde Parkissa puolestaan (joka oli keskustan puistoista suurin ja hienoin) oli hurjasti elukoita, esimerkiksi tämä superkesy orava.

Hyde Parkin läpi virtaavassa Serpentine-järvessä ui uljaita joutsenia, joita olisin voinut katsella vaikka koko päivän. Lisäksi siellä oli tarjolla veneajelua, tenniksen peluuta, ratsastusta, monia muistomerkkisuihkulähteitä ja Kensingtonin puutarhat. Niistä kuitenkin lisää seuraavassa postauksessa, koska mun kamerasta loppui tämän kuvan jälkeen akku, ja jalatkin huusi hoosiannaa siihen malliin, että oli aika palata hotellille.