Irlannin valloituksen välissä on taas viikkokatsauksen aika. Viime viikon alkua värittivät tosiaan jo aiemmin mainitsemani viemäriongelmat, jotka saatiin onneksi ratkeamaan heti maanantai-iltana. En olisi uskonut pystyväni aidosti riemuitsemaan päästessäni käsiksi koko viikonlopun tiskeihin, mutta ilmeisesti oon suurempi siisteyden rakastaja, kuin osasin olettaa. Seuraavan päivän vessojen kuuraus ei kumma kyllä jaksanut enää samalla tavalla ilahduttaa...
Yritin olla viikolla vähän aktiivisempi, kun mua kuitenkin on siunattu ruhtinaallisilla kuudella vapaatunnilla niinä päivinä, jolloin en tee kotitöitä. Mun on jo jonkun aikaa ollut tarkoitus käydä Abingdonin lähistöllä sijaitsevassa Harcourt arboretumissa, mutta eiköhän juuri sinä päivänä, kun saan aikaiseksi sinne lähteä, ole bussit puoli tuntia myöhässä tiesulkujen takia... Pysäkillä muiden ärtyneiden kanssa aikani seisoskeltuani ja ajoneuvoa kertaalleen vaihdettuani pääsin kuitenkin perille parahiksi aukeamisaikaan.
Näin kesällä arboretumin parasta antia olivat villikukkien valtaamat niityt ja komeat alppiruusupuskat. Kukkapuskien tuntumassa käyskentelevät riikinkukot eivät olleet hullumpi lisä nekään.
Saman päivän iltana ehdin käydä verestämässä dinosaurusten täyteisiä lapsuusmuistojani, ja katsomassa Jurassic Worldin. Samalla treffasin pitkästä aikaa Giuliota ja tein havainnon, että selitän englantia puhuessani huomattavasti enemmän käsilläni (tai sitten se johtui siitä, että Giulio on Italiasta...). Perjantaina koitti sitten juhannusaatto, joka ei täällä päin maailmaa poikennut tavallisesta arkipäivästä millään tavalla.
Lauantaina olin kuitenkin juhannushengessä mukana ja iskin päähän kukkaseppeleen, ennen kuin lähdin kiertämään Abingdonin kirpparit. Ja tein muuten hyviä löytöjä - kaksi Coldplayn levyä, pari kirjaa ja yksi kiva mekko, kaikki alle kympillä!
Onnistuneen kirpparikierroksen jälkeen palkitsin itseni iltapäiväteellä. Sen nauttiminen on roikkunut to do -listallani ties miten pitkään, ja nyt kun ei huonon sään takia tullut lähdettyä kotikylää kauemmas pääsin senkin vihdoin kokemaan. Paikaksi valikoitui söpö Rosie's Tearoom, jonka tarjoilemaan iltapäiväteehen sisältyi teen lisäksi perinteisesti voileipiä, skonsseja ja kakkupala. Pisteenä iin päälle kaikki tuotiin pöytään kauniisti aseteltuna. Kyseisen kahvilan kotoisa versio iltapäiväteestä oli au pairin kukkarolle varsin ystävällinen, mutta joskus olisi kyllä mahtavaa päästä nauttimaan tyyriimpi ökyiltapäivätee shamppanjoineen kaikkineen.
Sunnuntai kuluikin taas ihan eri maisemissa, kun juna puksutti Bristoliin. Tämän hetkisellä postaustahdillani en uskalla luvata, milloin kerron enemmän siitä reissusta, mutta viimeistään silloin, kun olen palannut Suomeen, ja käyn läpi kuvia manaten miten tylsäksi elämäni siellä on käynyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti