maanantai 29. kesäkuuta 2015

I am trying to learn and I’m dying to know, when to move on and when to let it go.

Aloitan kuulumisten purkamisen viime viikon keskiviikkoillasta, jolloin käytiin Tarun kanssa Oxfordissa veneilemässä! Alun perin oli tarkoitus uskaltautua kokeilemaan sitä kuuluisaa puntingia tai "kepillä huitomista" niin kuin me se suomennettiin. Ohjeistajan selittäessä eri tyyppisten veneiden ohjaamisen vaikeusasteita mie kuitenkin jänistin, ja päädyttiin vuokraamaan tuttu ja turvallinen soutuvene. Tosin sen airojen pidikkeet osoittautui kyllä aika kämäisiksi, ja jossain vaiheessa toinen airo päätyikin sitten rantakaislikkoon...
Mun soutuvuorolla päädyttiin keskelle Hitchcockin Lintujen näyttämöä. Pysähdyin hetkeksi ottamaan kuvia, ja yhtäkkiä siinä olikin sorsia ja hanhia joka puolella venettä. Tuijottivat vaan meitä mustilla nappisilmillään, ja vaikuttivat olevan sen verran innokkaita hyppäämään kyytiin, että katsottiin parhaaksi laittaa airot heilumaan.
Tunnin soutelun jälkeen piti lopettaa, kun venevuokraamo meni kiinni, mutta kierreltiin vielä jonkun aika Oxfordissa. Halusin käydä University Parks -puistossa, jossa ei ole vielä tullut käytyä, ja matkan varrella löydettiin nätti hautausmaa.
Päästiin itse puistoon vasta melkein sulkemisaikaan, joten ei kauaa voitu exploorata. Taru ehti kuitenkin kiivetä yhteen joen varren pajuun ja talloa sen oksan haarassa majailleen sammakon päälle. Oli kyllä hauska ilta, vaikka aamulla väsyttikin, kun pääsin kotiin vasta lähempänä yhtätoista. Tykkään Oxfordista eniten aamuvarhaisella ja iltaisin, kun sen meno rauhoittuu yökerhojen ympäristöä lukuun ottamatta. Niin niin kaunis kaupunki, ah.
Muuten viime viikko meni pääsykoetuloksia tuskastuneesti odotellessa, Costassa kahvitellessa, muuttolaatikoiden pakkailussa autellessa, asuntonäyttöjä varten siivoillessa ja Englannin etelä-rannikolla viikonloppulomaillessa.
Tänään oli tarkoitus ottaa vähän rennommin ja latailla akkuja matkustaessa kuluneen edellispäivän jälkeen, mutta innostuin sitten testipakkailemaan matkalaukkuja. Tungin isoimpaan matkalaukkuuni puolet ostamistani kirjoista ja jaksoin hädin tuskin nostaa sitä eli good luck with that minä. Käytiin myös omien lasten ja pojan kaverin kanssa ulkouima-altailla, kun oli lähemmäs +30 astetta lämmintä. Giulio sattui olemaan paikalla samaan aikaan, joten munkin aika kului mukavasti kuulumisia vaihtaessa. 

Ne pääsykoetulokset oli myös suvainneet ilmestyä Opintopolkuun. 31. varasijalla Kuopioon eli se siitä opiskelupaikasta sitten. Mitähän sitä elämällään tekis?

4 kommenttia:

  1. No kyl se elämä jotain muuta antaa jos ei nyt opiskelupaikkaa, vielä ainakaan! :-) Tsemppiä.

    Oxford <3

    VastaaPoista
  2. Yritä ottaa positiivisella kannalla: Nyt on vielä aikaa tehdä ja nähdä kaikkea, ennen kuin palaa koulun penkille! ;) Opiskelujen jälkeen kun suuntaa heti työelämään ja siinähän niitä välivuosia on sitten vaikeampi viettää... Kyllä sä jotain huippua keksit!!
    Ihanan näköistä, Oxfordissa ois ihana päästä käymään! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, asioilla on tapana järjestyä tavalla tai toisella :) Tervetuloa Oxfordiin!
      P.S. Hirmu kivanoloinen blogi sulla, jään seurailemaan! :D

      Poista