perjantai 26. kesäkuuta 2015

Bristol

Viime sunnuntaina käväistiin uusimman tuttavuuden, Suomi-auppari Tarun kanssa Bristolissa! Käytettiin aamu metsästämällä auki olevaa kahvilaa, mikä osoittautuikin näin sunnuntaina neulan heinäsuovasta etsimiseksi. Onneksi Sparin Costa-automaatti pelasti (Tarun siis, itsehän en oo vielä kahden vuosikymmenkään jälkeen oppinut juomaan kahvia) ja selvittiin junan vaihdostakin kunnialla. Paikan päällä mun muutamasta must see -kohteesta kokoama lista tienviittana tutustumaan tähän vanhaan satamakaupunkiin.
Ensivaikutelma oli vähän harmaa. Tietöitä, muovitettuja julkisivuja ja graffiteja, mutta eipä tuo juna-asemien lähiympäristö monessa muussakaan paikassa varsinaisesti ihastuta. Pääsyynä oli kuitenkin pilvinen sää, vaikka Bristolin sanotaankin olevan yksi Britannian aurinkoisimmista kaupungeista, jos noin nyt voi edes sanoa, kun Englannissa kuitenkin ollaan, heh.
Vaan sieltä se aurinko sitten ilmestyi pilvien takaa juuri sopivasti, kun siirryttiin sisätiloihin... Poikettiin Bristol Aquariumissa, joka päihitti kyllä Sea Lifen, vaikka isoissa mainoskylteissä komeilleitten mustekalojen tankit ammottikin jostain syystä tyhjyyttään. Tai sitten ei vaan osattu katsoa tarpeeksi tarkkaan. 
Akvaariolta jatkettiin College Greenin kautta paikkaan nimeltä Brandon Hill. Kaupungissa oli meneillään joku pyöräilytapahtuma, jonka takia ei voitu valita suorinta reittiä, mutta nähtiinpähän enemmän! Bristolissa voi bongailla arkkitehtuuria lähes kaikilta rakennushistorian aikakausilta, ja lähempänä keskustaa katukuva muuttuikin paljon viehättävämmäksi.
Siellä Brandon Hillin huipulla sijaitsi tällainen Cabot Tower, joka osoittautui koko reissun kohokohdaksi. Yllätyttiin molemmat iloisesti ilmaisesta sisäänpääsystä ja huikeista näkymistä kaupungin ylle, vaikkei torni maasta käsin mitenkään järjettömän korkealta vaikuttanut.
Näättekö tuon epämääräisen katuliidulla raapustetun tekstin? Se oli jonkun kosinta, how romantic is that!?
Maisemien ihastelun jälkeen ehdittiin vielä käydä tsekkaamassa Suspension Bridge, joka oli kyllä vähän pettymys, kun toinen pää sillasta kävi parhaillaan läpi kunnostustöitä eikä siis ollut edustavimmillaan. Sieltä busseiltiin sitten takaisin juna-asemalle, ja päästiin reitin varrella näkemään ydinkeskustakin. 
Tää oli oikeastaan eka kerta, kun mulla oli matkakumppani, ja täytyy myöntää, että on se sooloilu vähän enemmän mun juttu. Molemmissa on toki puolensa, seurassa pääsee jakamaan kaikki kokemukset jonkun kanssa ja itse matkanteko kuluu joutuisammin, kun on juttuseuraa. Toisaalta oon rakastunut yksin matkustamisen suomiin vapauksiin. Nyt mua jäi päivän jälkeen nakertamaan mentiinkö liikaa mun pillin mukaan. Mutta täytyy kyllä nostaa hattua matkatoverille, jonka suusta en kuullut yhtään valituksen sanaa, vaikka mun kanssa reissaaminen tarkoittaakin sitä, että eletään myslipatukoilla ja jalat huutaa hoosiannaa vielä parina seuraavanakin päivänä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti