Viime sunnuntaina käväistiin uusimman tuttavuuteni, Suomi-auppari Tarun, kanssa Bristolissa! Käytettiin aamu metsästämällä auki olevaa kahvilaa, mikä osoittautui neulan heinäsuovasta etsimiseksi viikonpäivän ollessa sunnuntai. Onneksi Sparin Costa-automaatti pelasti (Tarun siis, itsehän en ole vielä kahden vuosikymmenenkään jälkeen oppinut juomaan kahvia) ja junan vaihdostakin selvittiin kunnialla. Paikan päällä lähdettiin mun muutamasta must see -kohteesta kokoama lista tienviittana tutustumaan vanhaan satamakaupunkiin.
Ensivaikutelma oli vähän harmaa. Tietöitä, muovitettuja julkisivuja ja graffiteja, mutta eipä tuo juna-asemien lähiympäristö monessa muussakaan paikassa varsinaisesti ihastuta. Pääsyynä harmauteen oli kuitenkin pilvinen sää. Bristolia on tituleerattu yhdeksi Britannian aurinkoisimmista kaupungeista, mutta tämän lupauksen se uhkasi jättää nyt lunastamatta.
Vaan sieltä se aurinko sitten ilmestyi pilvien takaa juuri sopivasti, kun siirryttiin sisätiloihin... Poikettiin Bristol Aquariumissa, joka päihitti kyllä Sea Lifen, vaikka isoissa mainoskylteissä komeilleiden mustekalojen tankit ammottivatkin jostain syystä tyhjyyttään. Tai sitten ei vaan osattu katsoa tarpeeksi tarkkaan.
Akvaariolta jatkettiin College Greenin kautta näköalakukkulalle nimeltä Brandon Hill. Kaupungissa oli meneillään jokin pyöräilytapahtuma, minkä takia ei voitu valita suorinta reittiä, mutta nähtiinpähän enemmän! Lähempänä keskustaa katukuvakin muuttuikin huomattavasti viehättävämmäksi, kuin oli reuna-alueiden perusteella vaikuttanut.
Brandon Hillin huipulla sijainnut Cabot Tower osoittautui koko reissun kohokohdaksi. Yllätyttiin iloisesti ilmaisesta sisäänpääsystä ja huikeista näkymistä kaupungin ylle, vaikkei torni maasta käsin mitenkään järjettömän korkealta vaikuttanut.
Näettekö kuvassa epämääräisen katuliidulla raapustetun tekstin? Se oli jonkun kosinta! How romantic is that?
Maisemien tiirailun jälkeen ehdittiin vielä käydä tsekkaamassa Bristolin kuuluisin maamerkki, Suspension Bridge. Se oli kyllä vähän pettymys, koska toinen pää sillasta ei ollut edustavimmillaan, vaan kävi läpi kunnostustöitä. Juna-asemalle palattiin bussilla jalkoja säästääksemme, ja reitin varrella päästiin näkemään läpileikkaus Bristolin ydinkeskustastakin.
Bristoliin tehty päiväretki oli oikeastaan eka kerta, kun mulla on ollut täällä matkakumppani. Ja jos totta puhutaan, niin on se sooloilu enemmän mun juttu. Molemmissa on toki puolensa, seurassa pääsee jakamaan kaikki kokemukset jonkun kanssa, ja itse matkanteko kuluu joutuisammin, kun on juttuseuraa. Yksin matkustaminen taas suo täyden vapauden valita menemisensä. Nyt mua jäi päivän jälkeen nakertamaan, mentiinkö liikaa mun pillin mukaan. Mutta täytyy kyllä nostaa hattua matkatoverille, jonka suusta en kuullut yhtään valituksen sanaa, vaikka mun kanssa reissaaminen tarkoittaakin sitä, että eletään myslipatukoilla ja jalat huutaa hoosiannaa vielä parina seuraavanakin päivänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti