Viime lauantaina sisäinen kelloni herätti 5.58 eli kaksi minuuttia ennen herätyskelloa. Ihan huvikseni en kukonlaulun aikaan noussut, vaan otin suunnaksi ihanan kamalan metropolin ja lähdin moikkaamaan kuningatarta! Menin seuraamaan tapahtumaa nimeltä Trooping the Colour, joka on alkujaan sotilaallinen seremonia, mutta nykyään sen yhteydessä juhlistetaan myös Iso-Britannian hallitsijan syntymäpäivää. Tämän hetkisen kuningatar Elizabethin merkkipäivä oli jo huhtikuussa, mutta perinteiden mukaisesti (tai lähinnä paremman sään toivossa) paraati järjestetään kesäkuisena lauantaina. Kuvista voitte kuitenkin varmaan päätellä, ettei sää ollut niin kesäinen kuin olisi voinut toivoa.
Ehdin paikalle vasta puolisen tuntia ennen seremonian alkua, jolloin parhaat paikat oli luonnollisesti kansoitettu aikoja sitten. Onnistuin soluttautumaan suht lähelle turva-aitaa, mutta suurin osa kuvista vastaa yllä olevaa esimerkkiä tai koostuu edessä olevien takaraivojen merestä.
Paraati lähti liikkeelle Buckinghamin palatsin edustalta ja muodostui kaikille varmasti tutuista karvahattupäisistä sotilaista ja yli 2000 ratsumiehestä.
Ja olihan siellä tietty myös niitä kuninkaallisia! Yllä vaunuissa Cornwallin herttuatar ja Kate Middleton.
Arvatkaas kenen lierihattu se sieltä Duke of Edinburghin takaa pilkistää? No itse kuningatar Elluhan se siellä!
Palatsilta kulkue jatkaa perinteisesti Horse Guards Paradelle, jossa nähdään varsinaiset marssit. Sen jälkeen kuningatar kumppaneineen palaa Buckinghamin palatsin parvekkeelle seuraamaan Royal Air Forcen ylilentoa. Itse aloin pian saada tarpeekseni äänekkäänä tuuppivasta väkijoukosta ja kameran yläkulmassakin välkkyi akkuvalo punaisena, minkä takia tyydyin yhteen vilaukseen kuningattaresta, ja katsoin parhaaksi siirtyä väljemmille vesille. Se jäi tosin yritykseksi, koska vietin loppupäivän Oxford Streetillä ja British Museumissa, jotka oli molemmat lauantaina lievästi sanottuna kansoitettuja nekin.
Sunnuntaina päästiin kokeilemaan astetta askeettisempaa elämää täällä kotona, kun meidän putkisto alkoi vuotaa niin, että vedet piti kääntää pois. Nyt tässä on sitten elelty puolitoista päivää ilman juoksevaa vettä, ja voin sanoa, ettei ole mitään herkkua. Eilen jouduttiin käymään suihkussa naapureilla, ei voi pestä pyykkiä tai vetää vessoja ja joka paikassa on ämpäreitä, että saadaan edes käsiä pestyä. Jos tästä tilanteesta nyt jotain hyvää pitäisi löytää, niin ainakin päästiin eilen kiinalaiseen syömään, koska puhtaana ei ollut tarpeeksi lautasia... Fingers crossed, että putkimies saisi huomenna asiat kuntoon.
Muuten viime viikko oli taas ihan jees, lukuun ottamatta mun pari yötä kestänyttä selittämätöntä unettomuutta. Yhtenä lämpimänä päivänä käytin lapsia ekaa kertaa tänä vuonna Abingdonin ulkouima-altaalla, ja ai että, kun tulikin nostalgiset fiilikset! Ihanaa, että saan olla niiden kanssa vielä ainakin ekan kesälomaviikon. Päästään tekemään kaikkea kivaa, ja saan ikään kuin elää uudelleen alkumetrini täällä, aloitinhan aupparoinnin samoihin aikoihin, kuin lapset kesälomansa viime vuonna.
Vaihdettiin muuten yksi ilta pitkästä aikaa hostien kanssa ajatuksia näistä yhteisistä kuukausista. Paikoitellen piti purra huulta ja räpsytellä silmiä kolibrin siipien nopeudella, että pysyi kyyneleet loitolla. Kovin olen yrittänyt työntää syrjään au pair -aikani väliaikaista luonnetta, siinä ihan ansiokkaasti onnistuenkin, mutta nyt alkaa olla aika kohdata totuus. Onneksi oon vielä toistaiseksi osannut nauttia kaikista päivistäni täällä, vaikka ne kuluukin ihan liian nopeasti.
Lopuksi voin iloksenne kertoa, että käsittelin tänään kuvat ekaan Irlanti-postaukseen, jonka pitäisi löytyä täältä huomenillalla, ellei meiltä mene veden lisäksi myös sähköt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti