maanantai 15. kesäkuuta 2015

God save the Queen.

Viime lauantaina sisäinen kello herätti 5.58 eli kaksi minuuttia ennen herätyskelloa. Ihan huvikseni en kukonlaulun aikaan noussut, vaan otin suunnaksi ihanan kamalan metropolin ja lähdin moikkaamaan kuningatarta! Menin siis seuraamaan tapahtumaa nimeltä Trooping the Colour, joka on alkujaan sotilaallinen seremonia, mutta nykyään sen yhteydessä juhlistetaan myös Iso-Britannian hallitsijan syntymäpäivää. Tämän hetkisen kuningatar Elizabethin merkkipäivä oli jo huhtikuussa, mutta perinteiden mukaisesti (tai lähinnä paremman sään toivossa) paraati järjestetään kesäkuisena lauantaina. Kuvista voitte kuitenkin varmaan päätellä, ettei sää ollut niin kesäinen kuin olisi voinut toivoa.
Ehdin paikalle vasta puolisen tuntia ennen seremonian alkua, jolloin parhaat paikat oli luonnollisesti kansoitettu jo aikoja sitten. Onnistuin soluttautumaan suht lähelle turva-aitaa, mutta suurin osa kuvista vastaa yllä olevaa esimerkkiä tai koostuu edessä olevien takaraivojen merestä.
Paraati lähti liikkeelle Buckinghamin palatsin edustalta ja koostui niistä kaikille varmasti tutuista karvahattupäisistä sotilaista ja yli 2000 ratsumiehestä. 
Ja olihan siellä tietty niitä kuninkaallisia. Yllä Cornwallin herttuatar ja Kate Middleton.
Ja arvatkaas kenen lierihattu se sieltä Duke of Edinburghin takaa pilkistää? No itse kuningatar Elluhan se siellä!
Palatsilta kulkue jatkaa perinteisesti Horse Guards Paradelle, jossa nähdään varsinaiset marssit, jonka jälkeen kuningatar kumppaneineen palaa Buckinghamin palatsin parvekkeelle seuraamaan Royal Air Forcen ylilentoa. Mie aloin kuitenkin olla niin täynnä äänekkäänä tuuppivaa väkijoukkoa ja kameran yläkulmassakin alkoi akkuvalo välkkyä punaisena, että tyydyin siihen yhteen vilaukseen kuningattaresta ja katsoin parhaaksi siirtyä väljemmille vesille. Se jäi tosin yritykseksi, kun vietin loppupäivän Oxford Streetillä ja British Museumissa, jotka oli molemmat lauantaina lievästi sanottuna ruuhkaisia.
Sunnuntaina päästiin kokeilemaan astetta askeettisempaa elämää täällä kotona, kun meidän putkisto alkoi vuotaa niin, että vedet piti kääntää pois. Nyt tässä on sitten elelty puolitoista päivää ilman juoksevaa vettä, ja voin sanoa, ettei ole mitään herkkua. Eilen jouduttiin käymään suihkussa naapureilla, ei voi pestä pyykkiä tai vetää vessoja ja joka paikassa on ämpäreitä, että saadaan edes käsiä pestyä. Jos tästä tilanteesta nyt jotain hyvää pitäis löytää, niin ainakin päästiin eilen kiinalaiseen syömään, kun ei ollut tarpeeksi puhtaita lautasia... Sormet ristissä, että putkimies sais huomenna asiat kuntoon. 
Muuten viime viikko oli taas ihan jees lukuun ottamatta mun pari yötä kestänyttä selittämätöntä unettomuutta. Käytin lapsia muun muassa ekaa kertaa tänä vuonna Abingdonin ulkouima-altaalla, kun oli vähän lämpimämpi päivä ja ai että, kun tulikin nostalgiset fiilikset! Ihanaa, että saan olla näitten kanssa vielä ainakin ekan kesälomaviikon, niin päästään tekemään kaikkea kivaa ihan niin kuin viime kesänänäkin. Vaihdettiin yksi ilta pitkästä aikaa hostien kanssa ajatuksia näistä kuluneista kuukausista, ja mun piti purra huulta ja räpsytellä silmiä samalla nopeudella kun kolibri siipiään etten ois alkanut itkeä. Nyt alkaa olla päivittäin hetkiä, kun tajuntaan iskee, että tää kaikki on ihan oikeasti vaan väliaikaista. Onneksi oon vielä toistaiseksi osannut nauttia kaikista päivistä, vaikka ne kuluukin ihan liian nopeasti.

Ja iloksenne voin kertoa, että muokkailin tänään kuvat ekaan Irlanti-postaukseen, jonka pitäisi löytyä täältä huomenillalla ellei meiltä mene veden lisäksi sähkötkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti