Olen ollut taas olevinaan niin kiireinen, että jostain on pitänyt karsia ja se joku on sitten ollut blogi. Mutta nyt taas uusia kuulumisia.
Viime viikolla kuljeskelin vaihteeksi vähän siellä sun täällä, kun oli niin kivat ilmat. Yhtenäkin päivänä tuli kuuma T-paidassa ja hameessa (toista on kyllä ollut tällä viikolla, heitin toissailtana villakangastakin niskaan eikä ollut yhtään liioiteltua). Nämä kuvat otin tiistaipäiväkävelyllä Thamesin vartta pitkin.
Tällaisia inspiroivia raapustuksiakin löysin vanhan rautatiesillan alta ja valehtelisin jos väittäisin, etten hymähdellyt niille, vaikka kliseisiä olivatkin.
Torstaina koitti suuri päivä. Poika oli valittu oman luokkansa edustajaksi cross country -juoksukisoihin! Perheenjäsenet oli tietenkin tervetulleita kannustamaan, mutta koska tapahtuma oli heti koulun jälkeen vanhemmat ei päässeet sitä valitettavasti katsomaan. Tytön kanssa mentiin kuitenkin paikan päälle, tosin se edellytti kovasti kammoksuvani maastopyörän kaivamista esille. Mulla on siis täällä käytettävissäni alla näkyvä menopeli, jonka oon tähän asti jättänyt mielihyvin takapihan nurkkaan. Nyt oli kuitenkin pakko vaarantaa oma henkiriepu, kun Tilsley Park, jossa kisat pidettäisiin, oli sen verran kaukana täältä meiltä.
Kävin jo päivemmällä ottamassa vähän tuntumaa uuteen ajokkiin. Ja täytyy myöntää, että oli aika kiva pyöräillä taas pitkästä aikaa! Ainakin siihen asti, kun siirryttiin pois rauhallisilta sivukujilta. Täällä Englannissa pyöräilijät joutuu usein kulkemaan muun liikenteen seassa, kun varsinaisesti pyöräilijöille tarkoitettuja teitä ei välttämättä ole. Omalle reitille sattui onneksi pitemmät pätkät pyöräteitä, mutta kyllä sitä jonkun verran pääsi autojenkin kanssa polkemaan. Yllättävän hyvin se sitten sujui, vaikka etenkin liikenneympyrät oli aika kuumottavia. Tosin inhoan niitä silloinkin, kun oon liikkeellä jalan, koska autoja tuntuu tulevan vähän joka ilmansuunnasta ja jään jumittamaan aina ties miten pitkäksi aikaa ennen kuin joku ystävällisesti viittoo mut tien yli.
Autoja suuremmaksi vaaraksi osoittautui lopulta kuitenkin toiset pyöräilijät. Pyöräilykaistat ei ole täällä mitenkään leveydellä pilattuja, ja itsellänihän ei ole hajuakaan esimerkiksi siitä, kummalta puolelta vastaantulijoita väistetään, kun kävelenkin aina kuulemma väärällä puolella tietä. Eli kun sieltä sitten ampaisi toinen pyöräilijä en osannut muuta kuin vetää paniikissa siksakkia ja yrittää parhaani mukaan jarruttaa olemattomilla jalkajarruillani. Vähän sen toisen tanko tölväisi mun käsivartta, mutta onneksi pahimmat kolhut sai ylpeys.
Perjantaina lapsilla ei ollut koulua opettajien koulutuspäivän takia, joten pääsin taas ylitöihin. Annoin lasten viettää lazy Fridayta ja järjestelin itse aikani kuluksi näitten tasoja, joille alati kertyvät epämääräiset tavarakasat oli jo pitempään häirinneet mun järjestelmällisyydestä nauttivaa perfektionisti-puolta. Kaikki meni hyvin siihen asti, kun käytiin ostamassa kaupasta viikonlopun herkut, ja poika olisi tietenkin halunnut alkaa tuhoamaan niitä, vaikkei oltu vielä syöty illallista. Sain siis pitkästä aikaa todistaa vanhaa kunnon 'kaikki mulle heti nyt!!' -tantrumia, jonka jälkeen oli ihan mukava lähteä perjantai-iltana koko viikonlopuksi Lontooseen. Siitä reissusta kuitenkin lisää myöhemmin.
Tällä viikolla Abingdon on ollut astetta eläväisempi, kun kaupunkiin saapui jokasyksyinen tivoli. Maanantai- ja tiistai-illat meni siis meininkiä siellä ihmetellessä, ja kuvia tuli räpsittyä sen verran, että taidan ilahduttaa teitä erillisellä postauksella siitäkin.
Mitäs muuta? Oon suunnitellut vähän ohjelmaa hyvää vauhtia lähestyvälle half-termille. Host-äiti ja lapset on lähdössä käymään Suomessa, joten mulla on koko viikko aikaa tehdä mitä mielin. Ja tällä hetkellä näyttää siltä, että tulen viettämään kotosalla ainoastaan yhden päivän lomasta.
Ylhäällä vielä syy "kiireisyyteeni". Täällä tulee yhdeltä kanavalta Big Bang Theorya aina sopivasti illallisaikaan, jolle naureskellaan aina host-isän samalla kun lapset on käärmeissään siitä, ettei ne saa katsoa musiikkikanavaa. Sain itse asiassa jo ihan ekoina viikkoinani täällä host-isältä linkin, jonka takaa löytyy kaikki seasonit. Erehdyin avaamaan sen kuitenkin vasta viime viikolla, jonka jälkeen oonkin saanut heittää hyvästit ulkoilmalle ja yöunille. Mutta tän obsessioni ansiosta selvisin suhteellisen kivuttomasti eilisestä Great British Bake Offin finaalista, ja siitä tosiasiasta, etten saa enää joka keskiviikko yrittää parhaani mukaan saada selvää, mitä kilpailijat sanoo, kun lapset pölisee vieressä kakuista ja pullista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti