Bristol

Viime sunnuntaina käväistiin uusimman tuttavuuteni, Suomi-auppari Tarun, kanssa Bristolissa! Käytettiin aamu metsästämällä auki olevaa kahvilaa, mikä osoittautui neulan heinäsuovasta etsimiseksi viikonpäivän ollessa sunnuntai. Onneksi Sparin Costa-automaatti pelasti (Tarun siis, itsehän en ole vielä kahden vuosikymmenenkään jälkeen oppinut juomaan kahvia) ja junan vaihdostakin selvittiin kunnialla. Paikan päällä lähdettiin mun muutamasta must see -kohteesta kokoama lista tienviittana tutustumaan vanhaan satamakaupunkiin.

Ensivaikutelma oli vähän harmaa. Tietöitä, muovitettuja julkisivuja ja graffiteja, mutta eipä tuo juna-asemien lähiympäristö monessa muussakaan paikassa varsinaisesti ihastuta. Pääsyynä harmauteen oli kuitenkin pilvinen sää. Bristolia on tituleerattu yhdeksi Britannian aurinkoisimmista kaupungeista, mutta tämän lupauksen se uhkasi jättää nyt lunastamatta.

Vaan sieltä se aurinko sitten ilmestyi pilvien takaa juuri sopivasti, kun siirryttiin sisätiloihin... Poikettiin Bristol Aquariumissa, joka päihitti kyllä Sea Lifen, vaikka isoissa mainoskylteissä komeilleiden mustekalojen tankit ammottivatkin jostain syystä tyhjyyttään. Tai sitten ei vaan osattu katsoa tarpeeksi tarkkaan. 

Akvaariolta jatkettiin College Greenin kautta näköalakukkulalle nimeltä Brandon Hill. Kaupungissa oli meneillään jokin pyöräilytapahtuma, minkä takia ei voitu valita suorinta reittiä, mutta nähtiinpähän enemmän! Lähempänä keskustaa katukuvakin muuttuikin huomattavasti viehättävämmäksi, kuin oli reuna-alueiden perusteella vaikuttanut.

Brandon Hillin huipulla sijainnut Cabot Tower osoittautui koko reissun kohokohdaksi. Yllätyttiin iloisesti ilmaisesta sisäänpääsystä ja huikeista näkymistä kaupungin ylle, vaikkei torni maasta käsin mitenkään järjettömän korkealta vaikuttanut.

Näettekö kuvassa epämääräisen katuliidulla raapustetun tekstin? Se oli jonkun kosinta! How romantic is that?

Maisemien tiirailun jälkeen ehdittiin vielä käydä tsekkaamassa Bristolin kuuluisin maamerkki, Suspension Bridge. Se oli kyllä vähän pettymys, koska toinen pää sillasta ei ollut edustavimmillaan, vaan kävi läpi kunnostustöitä. Juna-asemalle palattiin bussilla jalkoja säästääksemme, ja reitin varrella päästiin näkemään läpileikkaus Bristolin ydinkeskustastakin. 

Bristoliin tehty päiväretki oli oikeastaan eka kerta, kun mulla on ollut täällä matkakumppani. Ja jos totta puhutaan, niin on se sooloilu enemmän mun juttu. Molemmissa on toki puolensa, seurassa pääsee jakamaan kaikki kokemukset jonkun kanssa, ja itse matkanteko kuluu joutuisammin, kun on juttuseuraa. Yksin matkustaminen taas suo täyden vapauden valita menemisensä. Nyt mua jäi päivän jälkeen nakertamaan, mentiinkö liikaa mun pillin mukaan. Mutta täytyy kyllä nostaa hattua matkatoverille, jonka suusta en kuullut yhtään valituksen sanaa, vaikka mun kanssa reissaaminen tarkoittaakin sitä, että eletään myslipatukoilla ja jalat huutaa hoosiannaa vielä parina seuraavanakin päivänä. 

Ireland part 2

Throwback kesäkuun alkuun ja Dubliniin! Toinen aamu Irlannissa alkoi kaupunkikiertelyllä, ja koska olin siihen mennessä tajunnut ladata ilman nettiä toimivan karttasovelluksen, ei eksymistä tarvinnut enää pelätä. Olin myöhemmin päivällä menossa ihan opastetulle kierroksellekin, jolla toivoin saavani kaupungista ja sen historiasta enemmän irti. Sitä ennen halusin kuitenkin haahuilla omaan tahtiini erääseen syrjempänä sijaitsevaan puutarhaan.

Irlannissa postilaatikot ei olleet tutuiksi tulleita palopostin punaisia, vaan viidakon vihreitä! 

Itse Iveagh Gardens, jota lähdin katsastamaan, tuotti hienoisen pettymyksen. Paljastui nimittäin, että 3/4 koko alueesta oli rajattu metalliaidoilla ilmeisesti jonkin tapahtuman järjestelyjen takia. Mutta sainpahan nähdä edes yllä olevan minilabyrintin aurinkokelloineen.

Puutarhan kulmilta jatkoin matkaa suunnittelemalleni opastetulle kävelykierrokselle, jonne oli näin sunnuntaina eksynyt muutama muukin. Sen takia meidät jaettiin vähän pienempiin ryhmiin, ja ainakin omalle kohdalle sattui hauska ja informatiivinen tour guide, jonka irkkuaksenttia oli kiva kuunnella seuraavat pari tuntia. Tutustuttiin muun muassa Dublinin linnaan, Trinity Collegeen ja värikkääseen Temple Barin alueeseen.

Kierroksen päätyttyä ehdin viimeisinä tekoinani Irlannissa käydä ihastelemassa St Patrickin katedraalia, minkä jälkeen oli vastattava lentokentän kutsuun. Olin aamulla tarkistanut, miltä pysäkiltä voisin ottaa halvimman bussin, mutta autoon noustessani vähän jäljessä aikataulusta ollut kuski tiuskaisi, ettei kyseinen reitti kuljekaan lentokentän kautta. Luottoni Google Mapsiin sai pienen särön, ja jouduin maksamaan tuplahinnan lentokenttäbussista. Pääasia kuitenkin oli, että ehdin hyvissä ajoin lennolle, ja perillä Englannissa juuri sopivasti Oxfordiin lähtevään bussiinkin. 

Kaiken kaikkiaan jäi hyvät fiilikset Dublinista. Ihmiset oli tuota yhtä yrmeää bussikuskia lukuun ottamatta mukavan rennon oloisia ja helposti lähestyttäviä, ja kaupunki itsessään tosi turistiystävällinen. Tuntui, että tekemistä olisi riittänyt vaikka useammalle viikolle! Toivottavasti pääsen vielä joku päivä maistelemaan olutta Guinnessin panimolla, tunnelmoimaan Glasnevin hautausmaamuseossa ja säpsymään kummitusbussissa.

Irlannin valloituksen välissä on taas viikkokatsauksen aika. Viime viikon alkua värittivät tosiaan jo aiemmin mainitsemani viemäriongelmat, jotka saatiin onneksi ratkeamaan heti maanantai-iltana. En olisi uskonut pystyväni aidosti riemuitsemaan päästessäni käsiksi koko viikonlopun tiskeihin, mutta ilmeisesti oon suurempi siisteyden rakastaja, kuin osasin olettaa. Seuraavan päivän vessojen kuuraus ei kumma kyllä jaksanut enää samalla tavalla ilahduttaa...

Yritin olla viikolla vähän aktiivisempi, kun mua kuitenkin on siunattu ruhtinaallisilla kuudella vapaatunnilla niinä päivinä, jolloin en tee kotitöitä. Mun on jo jonkun aikaa ollut tarkoitus käydä Abingdonin lähistöllä sijaitsevassa Harcourt arboretumissa, mutta eiköhän juuri sinä päivänä, kun saan aikaiseksi sinne lähteä, ole bussit puoli tuntia myöhässä tiesulkujen takia... Pysäkillä muiden ärtyneiden kanssa aikani seisoskeltuani ja ajoneuvoa kertaalleen vaihdettuani pääsin kuitenkin perille parahiksi aukeamisaikaan.

Näin kesällä arboretumin parasta antia olivat villikukkien valtaamat niityt ja komeat alppiruusupuskat. Kukkapuskien tuntumassa käyskentelevät riikinkukot eivät olleet hullumpi lisä nekään.

Saman päivän iltana ehdin käydä verestämässä dinosaurusten täyteisiä lapsuusmuistojani, ja katsomassa Jurassic Worldin. Samalla treffasin pitkästä aikaa Giuliota ja tein havainnon, että selitän englantia puhuessani huomattavasti enemmän käsilläni (tai sitten se johtui siitä, että Giulio on Italiasta...). Perjantaina koitti sitten juhannusaatto, joka ei täällä päin maailmaa poikennut tavallisesta arkipäivästä millään tavalla. 

Lauantaina olin kuitenkin juhannushengessä mukana ja iskin päähän kukkaseppeleen, ennen kuin lähdin kiertämään Abingdonin kirpparit. Ja tein muuten hyviä löytöjä - kaksi Coldplayn levyä, pari kirjaa ja yksi kiva mekko, kaikki alle kympillä!

Onnistuneen kirpparikierroksen jälkeen palkitsin itseni iltapäiväteellä. Sen nauttiminen on roikkunut to do -listallani ties miten pitkään, ja nyt kun ei huonon sään takia tullut lähdettyä kotikylää kauemmas pääsin senkin vihdoin kokemaan. Paikaksi valikoitui söpö Rosie's Tearoom, jonka tarjoilemaan iltapäiväteehen sisältyi teen lisäksi perinteisesti voileipiä, skonsseja ja kakkupala. Pisteenä iin päälle kaikki tuotiin pöytään kauniisti aseteltuna. Kyseisen kahvilan kotoisa versio iltapäiväteestä oli au pairin kukkarolle varsin ystävällinen, mutta joskus olisi kyllä mahtavaa päästä nauttimaan tyyriimpi ökyiltapäivätee shamppanjoineen kaikkineen.

Sunnuntai kuluikin taas ihan eri maisemissa, kun juna puksutti Bristoliin. Tämän hetkisellä postaustahdillani en uskalla luvata, milloin kerron enemmän siitä reissusta, mutta viimeistään silloin, kun olen palannut Suomeen, ja käyn läpi kuvia manaten miten tylsäksi elämäni siellä on käynyt.