York

Toiseen lomapäivään heräsin Yorkissa. Mulla oli rajoitetusti aikaa käytettävissä kaupungin tutkiskeluun, joten yhdeksään mennessä olin jo syönyt aamupalan ja luovuttanut huoneen. 

Iloitsin säästä, joka ei olisi voinut paljon parempi olla. Kirkkaan vaaleansininen taivas, auringonvalossa hehkuvat värikkäät lehdet ja kolean raikas ilma, täydellinen syyspäivä siis! 

Keskustaan oli majapaikastani vartin kävelymatka, mutta en pitänyt kiirettä sinne joutamisessa, vaan kiertelin vähän kauempana sijainneen Rowntree Parkin. Oli muuten ehdottomasti kauneimpia puistoja, mihin oon törmännyt! Joessa uiskennelleet joutsenet vaikutti tosin aika uhkaavilta, vannon että yksi murisi mulle, kun ei ollut antaa leipää.

Yorkin ydinkeskusta oli vähintään yhtä kaunis kuin reuna-alueetkin ja henki vahvasti mennyttä aikaa. Löytyi linnaa, torneja, katedraaleja ja roomalaisten aikoinaan kaupungin ympärille pystyttämä muuri.

Eilisiltana majoituspaikasta löytämiäni esitteitä iltalukemiseksi selaillessani olin iskenyt silmäni walking touriin, ja erityisesti sitä edeltävään sanaan "free". Niinpä hakeuduin kymmenen jälkeen oikeaan osoitteeseen, jonne olikin kokoontunut jo mukavasti porukkaa. Oppaana oli sympaattinen vanha herra, joka ei entisenä yliopiston professorina ollut ehkä maailman viihdyttävin opas, mutta oli selvästi erittäin asiantunteva ja nykyistä vapaaehtoistyötään rakastava. 

Ensimmäisenä tutustuttiin kaupungin muurin vanhimpiin säilyneisiin osiin.

Sitten kuultiin St Maryn luostarista, joka oli myös parhaimmat päivänsä nähnyt.

Seuraavaksi käytiin King's Manorissa, jossa oppaamme oli aiemmin toiminut luennoitsijana. Kyseessä oli ilmeisesti yksi maailman johtavia arkeologian ja historian opetukseen keskittyviä yliopistoja. Varmasti aika unelmakampus ja asuinympäristö kyseisistä aloista kiinnostuneelle!

Sen jälkeen kavuttiin muurille, josta tarkasteltiin York Minsteriä lintuperpektiivistä.

Katutasolle palattuamme opittiin erottamaan Yorkin saksalaistyyliset talot brittiläisestä arkkitehtuurista.

Katsastettiin myös Shambles, joka oli Yorkin kuuluisin ja erikoisin pikkukatu.

Kahden tunnin kierros venähti lopulta lähemmäs kolmituntiseksi. Viimeisenä pysäkkinä oli Treasurer's House, joka on ensimmäinen National Trustille lahjoitettu kohde. National Trust on täällä briteissä toimiva järjestö, joka suojelee historiallisia taloja ja raunioita, metsiä, rantoja, maaseutua, kyliä, you name it, ja avaa ne kaiken kansan ihasteltaviksi. Tunnetuin kohde on luultavasti vanha ystävämme Stonehenge. 

Treasurer's Housen paikalla kulki aikoinaan vanha roomalaistie, ja oppaan viimeiseksi tarinaksi jäikin tähän liittyvä kummitustarina. Tarinan mukaan talon kellarissa oli tehty useita havaintoja seinien läpi marssivista roomalaissotilaista. Yorkiahan on tosiaan tituleerattu yhdeksi Euroopan kummitelluimmista paikoista, mutta kuten oppaamme mainitsikin, siellä on myös eniten pubeja per neliökilometri, joten kukin voi muodostaa tarinoiden todenmukaisuudesta oman mielipiteensä.

Loppuajan keskityinkin sitten matkamuistoputiikkien koluamiseen ja kuvien räpsimiseen. Kolmen aikoihin kävin noutamassa loput matkatavarat B&B:sta ja junailin itseni takaisin Leedsiin. Harmailta hiuksilta ei tällä kertaa vältytty vaan päädyin juoksentelemaan varmaan viidellä eri platformilla, kun infotaulut ei olleet tarpeeksi informatiivisia. Onneksi toinen visiitti infopisteelle toden sanoi ja pääsin kuin pääsinkin oikeaan paikkaan menevään junaan, vaikka olinkin sähellykseni takia vartin myöhässä.  

Leedsiin saavuttuani kipitin kiireen vilkkaa bussiasemalle (luojan kiitos olin edellisenä päivänä opetellut reitin ulkoa eikä tarvinnut alkaa säätämään Google Mapsin kanssa!), ja ehdin juuri ajoissa päivän viimeiseen Oxfordiin lähtevään bussiin. Eka tunti matkasta suorastaan hujahti ohi adrenaliinin virratessa täpärän ajoitukseni jälkimainingeissa. Loput neljä tuntia olikin sitten vähän tuskallisempia. Jo Manchesterin kohdalla meinasi iskeä epätoivo, kun Ed Sheeranin mokoma oli tuonut kiertueensa sinne ja tiet oli aivan tukossa. Kun lopulta pääsin iltamyöhällä kotiin vannoin, etten kyllä ihan heti poistuisi neljän seinän sisältä, mutta toisinhan siinä taisi käydä.

Leeds

Lomaviikon seikkailut alkoi visiitillä Leedsiin. Puoliunessa raahauduin kuuden bussiin, että olisin varmasti ajoissa Oxfordissa hyppäämässä kohti pohjoista suuntaavaan coachiin. Vaan eikös se sitten ollut lähes tunnin myöhässä. Ketutti.

Itse matka kesti kuutisen tuntia, kun ajeltiin Birminghamin ja Manchesterin kautta. Molemmat on isoja teollisuuskaupunkeja, joista en itse oikein osaa viehättyä, eli tällainen linja-auton ikkunalasin läpi luotu katsaus oli ainakin tällä erää ihan riittävä.

Leedsiin saavuin kahden aikoihin, ja sain pian huomata, että nyt tuli vastaan ensimmäinen kaupunki Englannissa, josta en pitänyt. Tylsän näköisiä harmaita kerrostaloja tuntui riittävän silmän kantamattomiin ja joka toinen vastaantulija tupakoi. Tuli ikävä Oxfordin ja Abingdonin kauniita vanhoja rakennuksia ja lukuisia viheralueita.

Ensi töikseni kävin ostamassa Greggsistä evästä ja lähdin metsästämään jostain rauhallista puistonpenkkiä. Puoli tuntia sain haahuilla ennen kuin löysin pienen puistikon, joka sekin tosin sijaitsi ruuhkaisen tien varrella. Syötyäni lähdin kuitenkin kartoittamaan shoppailumahdollisuuksia, jotka olikin mun mielestä varsin ilahduttavat, mutta kukkaroni puolesta ei niinkään.

Löysin muun muassa uudet kengät talvea varten, joita oonkin esiskellyt hyvän tovin.

Sää selkeni kaupoissa pyöriessä, ja päätin antaa Leedsille vielä mahdollisuuden käyttämällä loppuajan turisteiluun. Yllätyksekseni niitten valtavien harmaitten rakennelmien taakse olikin piilotettu ainakin yksi kaunis aukio, jonka onnistuin löytämään!

Illan hämärtyessä selvitin tieni juna-asemalle. Ensisijainen syy sille, miksi olin ylipäätään Leedsiin päätynyt, oli kätevä kahdenkymmenen minuutin junayhteys Yorkin kaupunkiin, jonne matkustaminen kutkutteli huomattavasti enemmän. Junailin nyt ensimmäistä kertaa Englannissa, ja vähän kyllä kuuumotti, kun Yorkiin meneviä junia oli tuona päivänä peruttu. Onneksi pääsin kuin pääsinkin määränpäähäni, josta mulla oli B&B-majoitus varattuna. 

Paikan emäntä oli ihana, lätkäisi käteen Yorkin kartan, neuvoi miten pääsisin huomenna keskustaan, tytötteli mua tuttavallisesti ja oli kärsivällinen, kun en väsyneenä meinannut saada tolkkua Yorkshiren aksentista.

Huone oli myös oikein kiva ja tarjottimelta löytyi perinteisen teen ja kahvin lisäksi kaakaota, jonka valitsin yömyssykseni. Laadin vielä lipastosta löytämieni esitteiden pohjalta suunnitelmaa huomiselle, minkä jälkeen uni maittoi aikaisen herätyksen ja kulkuneuvoissa istuskelun väsyttämälle matkaajalle varsin hyvin.

Warwick Castle & Stratford upon Avon

Pahoittelut viime viikon blogihiljaisuudesta, mutta mulla on hyvä syy! Perjantaina alkoi nimittäin lasten half-term aka syysloma, jota ne lähti host-äidin kanssa viettämään Suomeen. Ja tämähän tarkoitti sitä, että minäkin sain koko viikon vapaaksi! Otin vapaa-ajasta mielestäni varsin onnistuneesti hyödyn irti, mutta siitä lisää sitten, kun olen ensin saanut kertoiltua lomaa edeltäneestä viikonlopusta, jolloin käväisin Warwick Castlessa ja Stradford upon Avonissa.

Bongailin jo muutama kuukausi sitten jälleen kerran yhden uuden tavan päästä näkemään Brittein saarta eli yrityksen nimeltä UK Study Tours. Nimestään huolimatta kyseisille retkille ovat tervetulleita muutkin kuin opiskelijat, ja hinnat ei todellakaan päätä huimaa. Tähän väliin tuntui sopivalta tutustua tarjontaan day tripin muodossa. Bussikin noukki kyytiin näppärästi Oxfordista, josta oli alle tunnin ajomatka ensimmäiseen kohteeseen, Warwick Castleen.

Kyseinen linna on Vilhelm Valloittajan aikaansaannoksia, ja viettää tänä vuonna 1100-vuotissynttäreitään. Alkuperäisten raunioiden lisäksi paikasta löytyi jos jonkinlaista huviketta vahanukkenäyttelystä petolintuesityksiin.

Säikähdin, kun tää paljastuikin ihan ihkaeläväksi merikotkaksi! Luulin sitä ensin täytetyksi.

Linnan torneista pääsi katselemaan panoraamakuvia Warwickin kylästä ja lähimetsistä.

Pitkin päivää oli erilaisia näytöksiä, joista mua kiinnosti eniten kotkien lentonäytös. Enkä joutunut pettymään!

Halloween oli tietty vahvasti esillä, uhkaava musiikki viritteli tunnelmaan ja linnan pihan koristeisiin lukeutui huomiota herättävä pääkalloveistos sekä kurpitsavariksenpelätin. Päätön ratsumieskin tuli tavattua!

Parin tunnin linnavisiitin jälkeen jatkettiin kenenkäs muun kuin itse William Shakespearen syntymäkaupunkiin, Stratford upon Avoniin, joka sijaitsi vain vartin bussimatkan päässä Warwickista. Matkalla opas selosti Shakespearen elämäntarinaa, ja sain huomata, että hyvin oli enkun kirjat lukiossa luettu, kun en oppinut mitään uutta. 

Itse paikan päällä opas piti meille tunnin kävelykierroksen, jonka aikana nähtiin Shakespearen lapsuudenkoti, opinahjo, herralle omistettu teatteri, tyttären koti ja hauta.

Holy Trinity Church, jossa Shakespearen luut lepäsi. Ja uskokaa tai älkää, tuolla oli tarjolla suomenkielinen esite kirkosta! Sen mulle antanut setä kyllä paljasti, että oli käytellyt googlekääntäjää, mutta kyllä siitä melkein selvää sai.

50 penniä piti pulittaa tästä näystä.

Ihmiset kävi hipelöimässä kaikki pöydät, että pääsivät sanomaan koskettaneensa William Shakespearen pulpettia.

Kierroksen lopuksi Shakespearen haamukin ilmestyi meille herran syntymäpaikan edustalla.

Saatiin vielä muutama tunti tutkiskella kaupunkia itsenäisesti, jonka käytin markkinoilla pyörimiseen, joulukaupassa vierailuun ja samojen kohteiden uudelleen kuvaamiseen, kun pilvet suvaitsi väistyä.

Sellainen päivä se! Illaksi palasin kotiin host-isän kaveriksi, kun muu perhe oli jo lentokoneessa matkalla kohti armasta kotimaata. Juotiin tölkki jos toinenkin siideriä ja katsottiin pari jaksoa Big Bang Theorya. Eli oikein hyvä alku lomalle.