Kävin tänään istumassa saman pääsykokeen kolmatta vuotta peräkkäin, ja kokemus oli tällä kertaa aika erilainen verrattuna edellisvuosiin. Salijako oli tuttua kauraa, ja viime hetken paniikkilukijoita kävi lähinnä sääliksi, kun itse tyydyin näpräämään puhelinta. Vaikka hermot olikin pilanneet yöunet, pysyi ne itse paperia täytellessä yllättävän rautaisina. Kysymykset tuntui melkeinpä helpoilta, kun materiaalit alkaa tässä vaiheessa olla pinttyneet pääkoppaan sanatarkasti. Tein jälleen kerran parhaani, ja tällä kertaa pelättyä paperinivaskaa palauttaessani musta tuntui, että se vihdoin riitti.
Olin etukäteen suunnitellut korkkaavani kokeen jälkeen kuoharipullon ja paistattelevani päivää vapaudenhurmassani, mutta kotiin astellessa olo oli lähinnä kuin rusinaksi käpristyneellä viinirypäleellä. Vaikka en tietoisesti juuri stressannutkaan itse pääsykoetta, kyllä se ilmeisesti silti varjosti koko ajan taustalla. Paineet sisäänpääsystä oli ei-halutun välivuoden jälkeen kovemmat kuin koskaan, ja kyllähän sen eteen tuli sitten huhkittuakin. Saas nähdä miten kauan energialeveleillä kestää palata normaalitasoilleen. Just nyt ei tee yhtä kovasti mieli mitään muuta kuin nukkua viikko putkeen. Onneks on loma, ah.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti