maanantai 25. huhtikuuta 2016

Once upon a time there were four little rabbits.

Jatketaanpas reissukuvien läpikäymistä viikonloppubreikin jälkeen! Toinen päivä Lake Districillä valkeni yhtä harmaana kuin edellinenkin. En antanut sen kuitenkaan lannistaa vaan lähdin aamiaisen jälkeen tallustelemaan Windermeren naapurikylään, Bowness-on-Windermereen. 
Viime kerralla tuli nautittua vuoden ensimmäiset jäätelötuutit tässä samaisessa paikassa Bownessin laiturilla, mutta nyt oli vielä vähän turhan vilpoista siihen. Ihmisiä riitti kuitenkin rannan tuntumassa tälläkin kertaa, ja liityin hetkeksi joukon jatkoksi seuraamaan vesilintujen yrityksiä kerjätä makupaloja.
Olin suunnitellut käyväni järven toisella puolella, mutta Bowness Pierin ylihinnoiteltujen lauttojen sijaan jatkoin matkaani kauemmas keskustasta, ja ylitin joen 50 pennin autolautalla. 
Vastarannalla kapusin Claife-näköalapaikalle ihailemaan Windermere-järvelle aukeavia maisemia. Kyseinen torni on pystytetty jo 1700-luvulla, ja käynyt läpi useamman vuoden restauroinnit, mutta nyt se on taas avoinna yleisölle. Yhdessä infotaulussa luki, että ennen vanhaan paikasta avautuvia maisemia pidettiin niin vaikuttavina, että ihailijoiden uskottiin pyörtyvän mikäli nämä katsoisivat niitä suoraan eivätkä esimerkiksi käsipeilin kautta. Itse pysyin tajuissani, vaikka näköala huikaiseva olikin.
Claifelta matka jatkui kivimuureja ja peltoja seurailevia polkuja pitkin. Satunnaisena matkaseurana mulla oli muutama lammas karitsoineen.
Päivän pääkohde oli Hill Top, jossa kirjailija Beatrix Potter aikoinaan asusteli. Kyseessä ei ole Harry Potterin isoäiti niin kuin kuulin jonkun kerran veikkaavan, vaan tämä Potter liittyy ihan toisenlaisiin tarinoihin. Monet varmaan muistaakin lapsuudestaan Petteri Kaniinin ja kumppanit, jotka on siis kyseisen henkilön luomuksia. 
Beatrix Potter oli monellakin tapaa varsin omalaatuinen nainen omalla elinkaudellaan. Hän oli hyvin kiinnostunut luonnosta, ja julkaisi merkittäviä tutkimuksia ja piirroksia sienistä vailla varsinaista koulutusta, johon naisilla ei silloin ollut mahdollisuutta. Naimisiin Potter meni suhteellisen korkeassa iässä eikä välittänyt vanhempiensa vastustuksesta siitä, että sulhanen kuului alempaan säätyyn. Suuren suosion saavuttaneiden lastenkirjojensa ansiosta kirjailija tahkoi kokoon huomattavan omaisuuden eikä ollut koskaan riippuvainen miehensä toimeentulosta, mikä oli niin ikään harvinaista tuohon aikaan. 
Lapsuutensa kesät Beatrix Potter vietti Skotlannissa tai Lake Districillä, josta hän sittemmin osti Hill Top -nimisen maalaistalon Near Sawreyn kylästä. Lopun elämäänsä Potter kasvatti Herdwick-lampaita kirjailijan uransa ohessa, ja kyseisen lammasrodun edustajien suuri lukumäärä Lake Districillä onkin pitkälti hänen ansiotaan. Lapsia Beatrix Potterilla ei ollut, joten kuollessaan hän lahjoitti Hill Topin ja loput omistamansa maat ympäristönsuojelujärjestö National Trustille, joka on tähän päivään saakka huolehtinut niiden koskemattomuudesta. 
Oli mielenkiintoista päästä käymään Hill Topissa, joka oli jätetty pitkälti samaan tilaan kuin Beatrix Potterin yhä eläessä. Takkatuli loimotti, ja tuolin selkämyksellä roikkui takki kuin odottelemassa ulos pistäytynyttä omistajaansa. En tiedä mitä yksityisyydestään nauttinut Potter olisi tästä tuuminut, mutta oli joka tapauksessa hienoa kyläillä kodissa, jonka omistajaan pystyn monessa seikassa samaistumaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti