Viimeistä pääsiäislomapostausta viedään, enkä olekaan kuin kolmisen viikkoa jäljessä sen kanssa... Mutta tosiaan, reissun vikaksi kohteeksi valikoitui Brighton, joka kuului mun places to visit top 3 -listalle jo ennen, kuin olin ikinä astunut jalallani Brittein saarelle. Viime kesä katosi kuitenkin niin nopeasti, että päätin lykätä vierailua tämän vuoden puolelle. Ihan kesään asti en malttanut odottaa, mutta varsin kesäiset kelit sattui onneksi päivälle, jona Brightoniin suuntasin!
Perille päästyäni säntäilin heti aluksi muutamaan kiinnostavaan putiikkiin, joita Brightonissa riitti. Löysin muun muassa söötin kettukuvioisen repun, jonne oikeasti mahtuukin jotain, toisin kuin mun muihin reppuihin. Sieltä jatkoin matkaa intialaisesta arkkitehtuurista inspiraatiota ammentaneelle Royal Pavilion -palatsille, joka on aikoinaan toiminut Englannin kuninkaallisten asuinpaikkana. Sen voi muuten bongata myös kaikkien rakastamasta joulunajan Lumiukko-elokuvasta!
Palatsilta suuntasin keskustan läpi meren rantaan. Jo heti juna-asemalla ilmassa oli voinut haistaa aavistuksen suolaisesta merituulesta, joka tekee ainakin mulle joka kerta kumman vapautuneen olon. Muutkin vastaantulijat vaikutti varsin rennoilta, kyseltiin tuleeko hyviä kuvia ja hymyiltiin.
Brigton Pier oli kyllä viihdyttävä paikka, eikä edes niin kansoitettu kuin olisi voinut luulla. Löytyi jäätelökioskia, ravintolaa, pelikoneita ja jos jonkunlaista huvipuistohärveliä. Kun siihen yhdistettiin taustalla raikaava Uptown Funk ja hyväntuuliset ihmiset, oli pakko olla itsekin loistotuulella!
Aurinko alkoi päivän mittaan porottaa siihen malliin, että jouduin kantamaan taas vähän huolta naamani puolesta, kun olin sen jo kertaalleen polttanut. Siispä lähdin etsiskelemään lähintä apteekkia Kemptownista, joka oli varsin rennonoloista asuinaluetta sekin. Onnetar ei kuitenkaan ollut mun puolella, vaan kaikki pikkuapteekit oli juuri siihen aikaan suljettuina työntekijöiden ollessa lounastauolla. Sen takia jouduin kävelemään pari kilometriä pidemmälle, kuin olin ajatellut, Asdaan, josta onneksi löytyi pelastus aurinkorasvatuubin muodossa. Sitä naamaani sotkettuani pääsin levollisin mielin palaamaan keskustaan meren rantaa seuraillen.
Tässä vaiheessa alkoi olla jo sen verran nälkä, että kävin syömässä fisut ja chipsut Pierillä. Aiemmin oon syönyt niitä vaan pubeissa, ja kyllähän eron laadusssa huomasi, vaikka erinomaisesti tämäkin annos sudennälkään maittoi. Syötyäni liukastelin vielä hetken kivikkoisen rantaviivan tuntumassa ja kävin kiertelemässä nimellä The Lanes tunnettuja kapeita pikkukujia, joilta löytyi lisää mielenkiintoisia liikkeitä ja söpöjä kahviloita.
Viimeisenä kävin kääntymässä skandipubi Northern Lightsin ovella, mutta en sitten mennyt lonkerolle, kun alkoi olla jo vähän kiire junaan. Sittenpä alkoikin pääsiäislomaviikko olla lopuillaan. Lontoossa hain matkalaukun messiin, hyppäsin Oxfordiin menevään bussiin ja palasin Abingdoniin yhtä matkaa host-perheen kanssa. Tien päällä vietetyn viikon jälkeen viihdyin hetken hyvin kotihiirenä, mutta huomenna on aika mennä taas...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti