15 h matkustamista, paras hostelli ikinä, piknik princes streetillä ja pyhiinvaellus pimeyden lordin haudalle

Aloitin tän postauksen yli kuukausi sitten, mutten sitten jaksanutkaan muokkailla kaikkia kuvia kerralla, koska kesäloma ja saamattomuus. Mutta nyt iski taas joku aktiivisuuspiikki, niin että sain tämän kasaan, ja sen jatko-osatkin siihen kuosiin, että uskallan painaa "julkaise". Palataanpa siis kesäkuun alkuun, jolloin pääsin piiitkästä aikaa reissaamaan! Kohde ei kyllä varmaan ketään tätä blogia pitemmän aikaa seurannutta yllätä eli Brittein saarillehan sitä taas päädyttiin kuin ihmeen kaupalla... Tällä kertaa suunnattiin Skotlantiin, jonne matka kesti rapsakat 15 tuntia. Kyllä sinne ois vähän helpommallakin päässyt, mutta säästin reilun satasen valitsemalla finskin sijaan Norwegianin lennot ja matkustamalla yöbussilla Helsinki-Vantaalle suoraan Kuopiosta lentämisen sijaan. En kyllä tiedä oliko se bussissa vietetty uneton yö ja kuuden tunnin välilasku köpiksessä sen arvoiset...

Lopulta pääsin kuitenkin Edinburghiin asti, mikä oli pääasia. Viime kesän Englannin reissusta oli ehtinyt vierähtää jo melkein vuosi, ja kyllähän siinä meinasi taas vähän herkistyä, kun pilvien läpi laskeutuessa vastassa oli tutunnäköiset vihreät kukkulat, kivimuurit ja kylät kirkkoineen päivineen. Kentällä korviin kantautui taas brittiaksentin sulosoinnut skottitwistillä, ja mun suomalainen jurous suli kiitoksiin ja anteeksipyyntöihin edetessäni matkalaukkuhihnalle. 

Tuntui yhtä aikaa kotoisalta ja sopivan eksoottiselta. Pitempi tauko soolomatkailusta oli aiheuttanut vähän hermoilua niinkin yksinkertaisista jutuista kuin pääsisinkö lentokentältä hostellille ehjin nahoin, mutta ne hermoilut unohtui sitten sinne terminaaliin. Bussi löytyi ennen kuin sitä ehti alkaa edes etsiä ja keskustan pysäkiltä matkaa hostellille oli huimat muutama sata metriä. Ei tarvinnut turvautua edes vanhaan kunnon Google Mapsiin. 

Yövyin siis ensimmäiset pari yötä CODE Hostel Edinburghissa, jota voin kyllä erittäin lämpimästi suositella tuonne päin eksyville! Aika varmasti kivoin hostelli, jossa oon tähän mennessä yöpynyt. Ensinnäkin ihan huippusijainti pääostoskadun tuntumassa (Primark käytännössä toisella puolella katua = taivas ja mun lomakassan turmio). Siistit tilat, verhot, pistorasiat ja valot sängyissä (aina iiiso plussa) eikä ylimääräisiä kuluja lukkokaappien käytöstä. Iltaisin oli vähän melua lähipubista, mutta korvatulpat löytyi valmiina sängynlaidalta. Yks paikan parhaista puolista oli ehdottomasti avaimettomuus, niitten kanssa värkkäys kun tuppaa olemaan tällaisessa paikassa aika hankalaa kylpyhuoneiden ja vessojen ollessa eri tiloissa, jolloin se avainkortti sitten helposti unohtuu huoneesta pikaisesti poistuessa. Hostellin nimen mukaan täällä käytettiin jokaiselle yöpyjälle tämän puhelinnumeron loppuosasta personoitua ovikoodia, joka oli helppo muistaa, tykkäsin!

Perille päästyäni olin valvonut yhtä soittoa sellaiset reilut 32 tuntia ja puuduttanut takamustani useammassa eri kulkuneuvossa, mutta mua ei siitä huolimatta juuri väsyttänyt. Päinvastoin, paloin halusta päästä hankkimaan ensimmäiset rakot Edinburghin salamyhkäisiä kujia haravoidessa. 

Edinburgh on mukavan kompakti kaupunki, joka on näppärä kokea jalkaisin. Vierailin täällä ekan kerran au pair -vuoteni aikana syksyllä 2014, joten kulkeminen oli nyt entistä helpompaa, kun keskustan alueesta oli olemassa jo jonkinlainen hahmotelma muistin perukoilla. Suosituimmat nähtävyydet tulikin ihasteltua jo viime reissulla, mutta halusin nyt nähdä muutaman niistä uudelleen kesäisessä ilta-auringonpaisteessa kolean syyspäivän sijaan. 

Ensimmäiseksi suuntasin Calton Hillille, jolta avautuvat panoraamanäkymät oli yhtä vaikuttavat kuin viime vierailullakin. Alun perin mun oli tarkoitus pitää tuolla pieni piknik, mutta tulin toisiin aatoksiin, kun tuuli sen verran voimakkaasti, että meinasin kuvia räpsiessäni lentää turvalleni rinteeseen. 

Myönsin tappioni ja palasin hetken maisemien ihastelun jälkeen hiukset tuulen tuivertamina Princes Streetin tuntumaan, jossa liityin muitten kesäisestä säästä nauttivien paikallisten ja turistien joukkoon läheisessä puistossa. Voiko joku perustaa addressin, et saatas M&S:n salaatit Suomeen kiitos?

Pitkä päiväni päättyi Greyfriarsin hautausmaalle. Pitihän se nyt Voldemortin alkuperäisen nimen inspiraationa mahdollisesti toimineella haudalla käydä pyhiinvaeltamassa, kun Potter-faneja kuitenkin ollaan.

Sitten palasinkin tyytyväisenä hostellille, jaksoin lukea sivun lomalukemistani, jonka jälkeen nukahdin varsin kivuttomasti.

Guess who's back, back again.

Kuusi kuukautta ja kuusi päivää viime postauksesta. Pisin tauko, joka mulla on koko tän kuusivuotisen blogitaipaleen aikana ollut, hups. Onneksi en oo koskaan ottanut sen suurempia paineita päivittelystä, vaan oon aina kirjoittanut lähinnä itselleni palatakseni myöhemmin taaksepäin tällä pienen elämäni aikajanalla. Siinä sivussa oon tietysti iloinnut suuresti, jos joku muukin siellä ruudun toisella puolella on saanut jotain irti mun sepostuksista. Pahoittelut teille, etten nykyään postaa enää niin säännöllisesti kuin tän blogin kulta-aikoina. Tänään tuli kuitenkin taas pitkästä aikaa sellainen tunne, että hitto, nyt mä haluan pävittää. En tiedä tuleeko tästä mitään sen suurempaa comebackiä, vai vaikenenko taas loppuvuodeksi, mutta täällä mä nyt joka tapauksessa oon omalla puolellani ruutua, alive and kicking!

Mitä mun elämässä on sitten tän puolen vuoden aikana tapahtunut? Ensinnäkin mun eka vuosi yliopistossa farmasian opintojen parissa on nyt takana päin! Kevätlukukausi sisälsi pääasiassa tosi mielenkiintoisia kursseja muun muassa mikrobiologiasta, tautiopista ja farmasian teknologiasta. Tärkein kurssikokonaisuus oli varmastikin tuo viimeisenä mainittu, johon sisältyi laajojen teoriaopintojen lisäksi lääkkeiden valmistusta käytännössä. Se oli yhtä aikaa kivaa ja kauhistuttavaa, ja kyseisen kurssin näyttökoe olikin varmasti vuoden kuumottavin. Loppujen lopuksi onnistuin kuitenkin valmistamaan kohdalleni osuneen steriilin suspensiovoiteen suhteellisen kunnialla. Tästä se farmaseutin ura vielä urkenee!

Labratyöskentelyn lisäksi tutummaksi on tulleet myös oman alan koulutukset, joista mieleen on oppien lisäksi jääneet erinomaiset ruokatarjoilut ja avokätiset oheistuotteilla lahjonnat. Ei kukaan tarvitsisi Orionin voiteita? Täältä löytyis vähän joka sorttia... Myös oman ainejärjestön toimistosta on muodostunut viime kevään aikana varsin tuttu paikka, jonka upottavalla sohvalla on kitattu kahvia ja teetä kuppi jos toinenkin.  

Yleisarvosana tälle lukuvodelle voisi olla aika lailla se 5/5. Missään vaiheessa ei oo tuntunut, että varsinaisesti hukkuisin kouluhommiin, vaikka toukokuu olikin aika täyteen buukattu viidellä tentillä ja pääsykokeilla, joissa kävin taas vaihteeksi (neljäs kerta krrhm..) koittamassa onneani proviisoriksi pääsyssä. Vappupäivää seurannut tentti ei oletetusti mennyt ihan niin loisteliaasti kuin piti, ja lisäksi  satuin sairastumaan viikolla, jolla minulla olisi ollut kaksi tenttiä, joten ne siirtyivät kesäkuun uusintaan. Muuten olin kuitenkin tyytyväinen omaan suoriutumiseeni eikä mitään jäänyt hampaankoloon kesälomille siirryttäessä.

Helmikuussa ehdin käydä pitkästä aikaa tapaamassa vanhaa hyvää ystävää Savonlinnassa. Viikonloppu kului mukavasti musisoimaan opetelleen kaverin pianokonserttoa kuunnellessa, Savonlinnan tuoreessa kuppilassa kahvitellessa ja ala-asteella puolet oppilaista traumatisoinutta leffaa nostalgisoidessa. Ihmeekseni lupauduin myös tsekkaamaan Casinon kylpylän, joka oli, sanotaanko nyt vaikka sympaattinen. Maaliskuussa sama toveri teki vuorostaan vastavierailun tänne Kuopioon, missä syötiin mun hyvänä hostina leipomia brownieita ja sushia sekä käytiin ihmettelemässä museon mammuttia. Juhlistettiin samalla mun 22-vuotissynttäreitä ysäribileiden tahdissa teemaan sopivia kostyymeja unohtamatta.

Bileistä puheen ollen, niitä on edelleen ihan mukavasti opintojen lomassa riittänyt. On ollut sitsejä urheilu- ja turistiteemoilla, haalaribileitä feat. Pete Parkkonen, tupareita, spontaaneja illanistujaisia, kewätkarkeloita, Puijonkadun approa ja tietenkin elämäni ensimmäinen opiskelijavappu. Oli huippua viettää useampi päivä haalareissa, kiertää kuppiloita loistoseurassa legendaarisella Savo-Karjala excursiolla ja viettää vappuaattoa Valkeisella, jossa meininkiä ei lannistaneet edes harmaa sää ja sade. Kyllä nyt on mitä kiikkustuolissa muistella.

Näissä tunnelmissa ja askelmerkeissä taittui talvi siis kesäksi. Kesälomasuunnitelmina mulla on tahkoa läpi ne pari tenttiä, jotka jäi sairastelujen takia rästiin. Lisäksi suoritan yhden kurssin avoimessa yliopistossa, että saan kesäopintotukeen vaadittavat opintopisteet täyteen. Muuten haluaisin ehtiä lukea pitkästä aikaa jotain kurssikirjoja kevyempää, samoilla pusikkoja geokätköilyn merkeissä, yrittää vältellä punkit sekä suorittaa klassiset mökkeilyrituaalit eli mato-onginnan, soutelun ja järvessä uinnin. Kesäreissun ehdinkin jo heittää, ja siitä tulen varmasti kirjoittelemaan lisää, kuulemisiin siis! 

Tomorrow is the first blank page of a 365 page book, write a good one.

Vuosi vaihtuu ihan just, ja oon aikeissa rikkoa yhden blogiperinteistäni aka vuosikatsauksen julkaisemisen. Jotenkin 2016 on ollut vähän sellainen vuosi, ettei sitä näin jälkikäteen pysty tuttuun tapaan erittelemään. Ensimmäiset viisi kuukautta meni vähän ohi opiskelupaikan metsästystaktiikkaa hioessa, kesä kului terveysongelmien suossa rimpuillessa ja loppuvuoden nautin pitkästä aikaa niin väkevästi elämästä, ettei sitä tullut juuri edes dokumentoitua, vaikka kyseinen toiminta on yleensä mulle lähes pakkomielle. Tästä syystä jo ihan pelkkien julkaisukelpoisten kuvien löytäminen joka kuukaudelle tuottaisi harmaita hiuksia. Taidan siis tyytyä kertoilemaan vaan viime aikojen kuulumiset, kun nyt sain aikaiseksi rikkoa tän parin kuukauden blogihiljaisuuden.

Ensimmäinen syyslukukausi yliopistossa tuli päätökseensä aiemmin tässä kuussa, ja voi luoja kun mulla onkin jo ikävä opiskelujen pariin! Oon aina tiennyt, että yliopisto tulee jossain vaiheessa olemaan mun paikka, mutta en kyllä osannut odottaa, että sinne näin näppärästi soluttautuisin. Omalta mukavuusalueelta poistuminen alkuviikoilla palkittiin, ja jäätävästä ujoudestani huolimatta onnistuin löytämään huipun kaveriporukan, jonka kanssa juttu luistaa luennoilla ja ryhmätöitä pakertaessa välillä vähän turhankin liukkaasti... Tapahtumissa ravasin ahkerasti aina joululomaan asti, ja haalaritkin on olleet jo useamman kerran menossa mukana. Kaiken hauskanpidon keskellä oon jollakin ilveellä onnistunut pysyttelemään tavoittelemissani kurssiarvosanoissa ja jopa nukkumaan eli ei hullummin, etten sanoisi.

Tää ensimmäinen syksy on tietenkin ollut vähän tällaista totuttelua, ja oon ollut siinä mielessä onnellisessa asemassa, että mun lukkari on ollut aika väljä avoimessa yliopistossa aiemmin suorittamieni opintojen ansiosta. Oon siis saanut panostaa suhteellisen paljon sosiaalisten verkostojen kutomiseen, mikä vaatii multa joskus jopa enemmän energiaa kuin opiskelut. Nyt kun ne alkaa olla hyvällä mallilla opiskeluillekin jää toivottavasti taas enemmän aikaa, sillä kevätlukukausi tulee olemaan huomattavasti tiiviimpi. Mahdottomalta se ei kuitenkaan missään nimessä vaikuta, päinvastoin, odotan jo innolla vähän haastavampia ja enemmän tulevaisuuden työelämässäkin hyödyttäviä kursseja!

Paljon uutta sisältöä on korkeakouluopintojen aloitus siis mun elämään tuonut. Alkuvuoden alamäen jälkeen tuntuu erityisen kivalta aloittaa uusi vuosi tällaisissa merkeissä, ja näillä aineksilla uskonkin, että 2017 tulee tarjoamaan mulle paljon. Hyvää alkavaa vuotta kaikille tänne blogiin edelleen eksyville!