Guess who's back, back again.

Kuusi kuukautta ja kuusi päivää viime postauksesta. Pisin tauko, joka mulla on koko tän kuusivuotisen blogitaipaleen aikana ollut, hups. Onneksi en oo koskaan ottanut sen suurempia paineita päivittelystä, vaan oon aina kirjoittanut lähinnä itselleni palatakseni myöhemmin taaksepäin tällä pienen elämäni aikajanalla. Siinä sivussa oon tietysti iloinnut suuresti, jos joku muukin siellä ruudun toisella puolella on saanut jotain irti mun sepostuksista. Pahoittelut teille, etten nykyään postaa enää niin säännöllisesti kuin tän blogin kulta-aikoina. Tänään tuli kuitenkin taas pitkästä aikaa sellainen tunne, että hitto, nyt mä haluan pävittää. En tiedä tuleeko tästä mitään sen suurempaa comebackiä, vai vaikenenko taas loppuvuodeksi, mutta täällä mä nyt joka tapauksessa oon omalla puolellani ruutua, alive and kicking!

Mitä mun elämässä on sitten tän puolen vuoden aikana tapahtunut? Ensinnäkin mun eka vuosi yliopistossa farmasian opintojen parissa on nyt takana päin! Kevätlukukausi sisälsi pääasiassa tosi mielenkiintoisia kursseja muun muassa mikrobiologiasta, tautiopista ja farmasian teknologiasta. Tärkein kurssikokonaisuus oli varmastikin tuo viimeisenä mainittu, johon sisältyi laajojen teoriaopintojen lisäksi lääkkeiden valmistusta käytännössä. Se oli yhtä aikaa kivaa ja kauhistuttavaa, ja kyseisen kurssin näyttökoe olikin varmasti vuoden kuumottavin. Loppujen lopuksi onnistuin kuitenkin valmistamaan kohdalleni osuneen steriilin suspensiovoiteen suhteellisen kunnialla. Tästä se farmaseutin ura vielä urkenee!

Labratyöskentelyn lisäksi tutummaksi on tulleet myös oman alan koulutukset, joista mieleen on oppien lisäksi jääneet erinomaiset ruokatarjoilut ja avokätiset oheistuotteilla lahjonnat. Ei kukaan tarvitsisi Orionin voiteita? Täältä löytyis vähän joka sorttia... Myös oman ainejärjestön toimistosta on muodostunut viime kevään aikana varsin tuttu paikka, jonka upottavalla sohvalla on kitattu kahvia ja teetä kuppi jos toinenkin.  

Yleisarvosana tälle lukuvodelle voisi olla aika lailla se 5/5. Missään vaiheessa ei oo tuntunut, että varsinaisesti hukkuisin kouluhommiin, vaikka toukokuu olikin aika täyteen buukattu viidellä tentillä ja pääsykokeilla, joissa kävin taas vaihteeksi (neljäs kerta krrhm..) koittamassa onneani proviisoriksi pääsyssä. Vappupäivää seurannut tentti ei oletetusti mennyt ihan niin loisteliaasti kuin piti, ja lisäksi  satuin sairastumaan viikolla, jolla minulla olisi ollut kaksi tenttiä, joten ne siirtyivät kesäkuun uusintaan. Muuten olin kuitenkin tyytyväinen omaan suoriutumiseeni eikä mitään jäänyt hampaankoloon kesälomille siirryttäessä.

Helmikuussa ehdin käydä pitkästä aikaa tapaamassa vanhaa hyvää ystävää Savonlinnassa. Viikonloppu kului mukavasti musisoimaan opetelleen kaverin pianokonserttoa kuunnellessa, Savonlinnan tuoreessa kuppilassa kahvitellessa ja ala-asteella puolet oppilaista traumatisoinutta leffaa nostalgisoidessa. Ihmeekseni lupauduin myös tsekkaamaan Casinon kylpylän, joka oli, sanotaanko nyt vaikka sympaattinen. Maaliskuussa sama toveri teki vuorostaan vastavierailun tänne Kuopioon, missä syötiin mun hyvänä hostina leipomia brownieita ja sushia sekä käytiin ihmettelemässä museon mammuttia. Juhlistettiin samalla mun 22-vuotissynttäreitä ysäribileiden tahdissa teemaan sopivia kostyymeja unohtamatta.

Bileistä puheen ollen, niitä on edelleen ihan mukavasti opintojen lomassa riittänyt. On ollut sitsejä urheilu- ja turistiteemoilla, haalaribileitä feat. Pete Parkkonen, tupareita, spontaaneja illanistujaisia, kewätkarkeloita, Puijonkadun approa ja tietenkin elämäni ensimmäinen opiskelijavappu. Oli huippua viettää useampi päivä haalareissa, kiertää kuppiloita loistoseurassa legendaarisella Savo-Karjala excursiolla ja viettää vappuaattoa Valkeisella, jossa meininkiä ei lannistaneet edes harmaa sää ja sade. Kyllä nyt on mitä kiikkustuolissa muistella.

Näissä tunnelmissa ja askelmerkeissä taittui talvi siis kesäksi. Kesälomasuunnitelmina mulla on tahkoa läpi ne pari tenttiä, jotka jäi sairastelujen takia rästiin. Lisäksi suoritan yhden kurssin avoimessa yliopistossa, että saan kesäopintotukeen vaadittavat opintopisteet täyteen. Muuten haluaisin ehtiä lukea pitkästä aikaa jotain kurssikirjoja kevyempää, samoilla pusikkoja geokätköilyn merkeissä, yrittää vältellä punkit sekä suorittaa klassiset mökkeilyrituaalit eli mato-onginnan, soutelun ja järvessä uinnin. Kesäreissun ehdinkin jo heittää, ja siitä tulen varmasti kirjoittelemaan lisää, kuulemisiin siis! 

Tomorrow is the first blank page of a 365 page book, write a good one.

Vuosi vaihtuu ihan just, ja oon aikeissa rikkoa yhden blogiperinteistäni aka vuosikatsauksen julkaisemisen. Jotenkin 2016 on ollut vähän sellainen vuosi, ettei sitä näin jälkikäteen pysty tuttuun tapaan erittelemään. Ensimmäiset viisi kuukautta meni vähän ohi opiskelupaikan metsästystaktiikkaa hioessa, kesä kului terveysongelmien suossa rimpuillessa ja loppuvuoden nautin pitkästä aikaa niin väkevästi elämästä, ettei sitä tullut juuri edes dokumentoitua, vaikka kyseinen toiminta on yleensä mulle lähes pakkomielle. Tästä syystä jo ihan pelkkien julkaisukelpoisten kuvien löytäminen joka kuukaudelle tuottaisi harmaita hiuksia. Taidan siis tyytyä kertoilemaan vaan viime aikojen kuulumiset, kun nyt sain aikaiseksi rikkoa tän parin kuukauden blogihiljaisuuden.

Ensimmäinen syyslukukausi yliopistossa tuli päätökseensä aiemmin tässä kuussa, ja voi luoja kun mulla onkin jo ikävä opiskelujen pariin! Oon aina tiennyt, että yliopisto tulee jossain vaiheessa olemaan mun paikka, mutta en kyllä osannut odottaa, että sinne näin näppärästi soluttautuisin. Omalta mukavuusalueelta poistuminen alkuviikoilla palkittiin, ja jäätävästä ujoudestani huolimatta onnistuin löytämään huipun kaveriporukan, jonka kanssa juttu luistaa luennoilla ja ryhmätöitä pakertaessa välillä vähän turhankin liukkaasti... Tapahtumissa ravasin ahkerasti aina joululomaan asti, ja haalaritkin on olleet jo useamman kerran menossa mukana. Kaiken hauskanpidon keskellä oon jollakin ilveellä onnistunut pysyttelemään tavoittelemissani kurssiarvosanoissa ja jopa nukkumaan eli ei hullummin, etten sanoisi.

Tää ensimmäinen syksy on tietenkin ollut vähän tällaista totuttelua, ja oon ollut siinä mielessä onnellisessa asemassa, että mun lukkari on ollut aika väljä avoimessa yliopistossa aiemmin suorittamieni opintojen ansiosta. Oon siis saanut panostaa suhteellisen paljon sosiaalisten verkostojen kutomiseen, mikä vaatii multa joskus jopa enemmän energiaa kuin opiskelut. Nyt kun ne alkaa olla hyvällä mallilla opiskeluillekin jää toivottavasti taas enemmän aikaa, sillä kevätlukukausi tulee olemaan huomattavasti tiiviimpi. Mahdottomalta se ei kuitenkaan missään nimessä vaikuta, päinvastoin, odotan jo innolla vähän haastavampia ja enemmän tulevaisuuden työelämässäkin hyödyttäviä kursseja!

Paljon uutta sisältöä on korkeakouluopintojen aloitus siis mun elämään tuonut. Alkuvuoden alamäen jälkeen tuntuu erityisen kivalta aloittaa uusi vuosi tällaisissa merkeissä, ja näillä aineksilla uskonkin, että 2017 tulee tarjoamaan mulle paljon. Hyvää alkavaa vuotta kaikille tänne blogiin edelleen eksyville!

Mun pitäis olla lukemassa kemian tenttiin, mutta jotenkin houkutteli taas enemmän tulla päivittelemään viime aikojen sattumukset... Yliopistoelämää on nyt takana 1,5 kuukautta, ja ihan ylikivastihan se pyyhkii edelleen! Osaan nyt käyttää Merckin Indexiä, kalibroida pH-mittarin ja suomentaa ilmaisun 'neuritis nervi mediani'. Silti tuntuu, ettei itse opiskelut ole vieläkään päässeet kunnolla vauhtiin, mutta onpahan jäänyt enemmän aikaa erilaisissa opiskelijatapahtumissa ravaamiseen.

Pari viikkoa sitten istuttiin iltaa tuutoriryhmällä, josta onkin tässä vaiheessa tullut mukavan tiivis porukka. Iltamme jatkui Puikkarin Glow Partyihin, jotka alkoi varsin hohdokkaasti, mutta päättyi aika hämärästi. Viime viikolla olinkin jo vähällä jättää Beer Pong turnajaiset välistä, kun kampuksella koko syksyn riehunut kulkutauti näytti vihdoin tarttuneen muhunkin. Mutta ainahan sitä nyt yksille voi lähteä, kun liputkin oli jo kerran hankittu... No, eihän ne yhdet yksiin jäänyt, kuten arvata saattaa, mutta tulipa taas tutustuttua moneen uuteen ihmiseen! 

Viime torstaina suuntasin aamuvarhaisella kohti hesalaa ja Suomen farmasian opiskelijoitten vuoden kohokohtaa aka SFaon risteilyä! Sitä ennen ehdin approilla ensimmäistä kertaa Punavuoressa. Laivalla päästiin saman tien nauttimaan buffetin antimista, ja potkaisemaan kekkerit kunnolla käyntiin. Ylempien vuosikurssien opiskelijat oli vieläkin vähän liian pelottavia, mutta hyvin me fuksit löydettiin omiemme pariin, vaikka meillä raukoilla ei vielä ollutkaan haalareita helpottamassa tunnistusta. Oma iltani päättyi lopulta tuhkimotarinaan, kun hukkasin toisen kenkäni tanssilattialla joratessani, enkä kovasta yrityksestänikään huolimatta onnistunut saamaan sitä enää näköpiiriini. Ei se olisi omaa menoani hidastanut, mutta kaveri katsoi parhaaksi käydä laittamassa mut nukkumaan, ja ehkä ihan hyvä niin...  

Oon yleensä suhteellisen tarkka omaisuudestani viihteelläkin ollessani, joten aamulla olikin pienet kuumotukset päällä, kun sitä nykyihmisen parasta ystävää eli puhelinta ei näkynyt mailla eikä halmeilla. Sen arvoitus päättyi kuitenkin lopulta onnellisesti luurin löydyttyä kaverin taskusta. Kengän kohtalo sen sijaan jäi mysteeriksi. Vaan olipahan hauska reissu, ja ensi vuonna ehdottomasti uudestaan!

Nyt kaivelen oikeasti tuon luentomateriaalinivaskan esiin, ja ainakin esitän itselleni lukevani samalla kun tuijottelen tuleeko Suomelle tänäkään lauantaina miljonääriä.