Throwback to december: harry potter studios

Tajusin just, etten ole vieläkään kertonut mitä tein joulua edeltävänä viikonloppuna! Vuosikatsauksessa se tuli tosin ohimennen spoilattua. Olin siis varannut itselleni etukäteisjoululahjaksi liput Warner Brosin Harry Potter -studioille, jonne pääsystä olin haavellut aina paikan avajaisista asti. Kyseisillä studioilla on kuvattu kaikki kahdeksan HP-elokuvaa, jonka jälkeen käytetyistä lavasteista, puvuista ja pienoismalleista on koottu näyttely, joka tarjoaa faneille mahdollisuuden päästä kurkistamaan kulissien taakse.

Warner Brosin studiot sijaitsee muutaman kymmenen kilometrin päässä Lontoon keskustasta, Leavesdenissä. Lontoosta lähtee useammaltakin pysäkiltä busseja paikan päälle, eikä oikeista autoista oikein voi erehtyä, kuten kuvasta näkyy. Matkan varrella katsojia viihdytettiin videolla Warnerin veljeksistä ja teaserillä itse kohteesta.

Tältä näytti sisäänkäynti studioille. Rakennuksista pystyyn oli jätetty osuvasti näyttämöt J ja K.

Kierros alkoi Suuresta Salista, jossa sai oleskella rajoitetun ajan ennen seuraavan ryhmän tuloa. Muualla oli lupa kierrellä itsenäisesti niin kauan kuin halusi, ja työntekijöiden mukaan jollain oli saattanut siihen 12 tuntiakin helposti hujahtaa... Mulla oli itselläni aikaa varattuna kolmisen tuntia, etten joutuisi yömyöhään seikkailemaan Lontoon pikkukujilla. Ihan niin intohimoisesti en siis päässyt infoteksteihin paneutumaan, kuin olisin halunnut, mutta kyllä tuossakin ajassa ehti rauhassa ihastella.

Joulun alla myös lavasteet oli koristeltu, mikä nosti tunnelman nextille levelille.

Suuren Salin joululounaalta siirryttiin muiden lavasteiden pariin, joista ensimmäisiä oli yllä näkyvä joulutanssiaisten jäälinna. Kaikenlainen hipelöinti oli kielletty, mutta kamerat sai räpsyä mielin määrin. Yritin työllä ja tuskalla karsia tähän postaukseen vain mielestäni parhaat otokset 300 muun kuvan joukosta, joten kaikkea ette pääse näkemään. Mutta oli nuo studiot muutenkin vähän sellainen paikka, ettei kuvat riitä kertomaan sen vaikuttavuutta. Se pitää jokaisen kokea itse. 

Toinen Tylypahkan porttien pahkasioista.

Rohkelikon poikien makuuhuone.

Iseeviot-peili, jossa en tällä kertaa nähnyt kuin oman kuvajaisen.

Rohkelikon oleskeluhuone joulukuusineen.

Matkalla rehtorin kansliaan.

Dumbledore siellä jo odotteli.

Kalkaroksen johdolla taikajuomatunnille tyrmiin. Siellä kattilat itsekseen hämmentelivät.

Hagridia ja Toraakin pääsi morjenstamaan.

Kotikolo oli ehdottomasti yksi mun suosikeista! Sielläkin veitsi pilkkoi itsekseen porkkanaa, tiskit tiskaantui ilman tiskaajaa ja puikot neuloi kaulaliinaa taikuudella.

Melkein lähti oheistuotekaupasta Pimennon teekupit ja asetit matkaan...

Hormipulverilla taikaministeriöön.

Kuolonsyöjien kokouksessa kuokkimassa.

Studion takapihalta löytyi muun muassa poimittaislinjan violetti bussi, pätkä Tylypahkan siltaa, Likusteritie 4 ja kermakaljaa myyvä koju. Ja pihalla satoi lunta! Tekolunta tosin, mutta kuitenkin.

Creature Shop, jossa oli näytillä jos jonkunlaista velhomaailman otusta Hämäkäk ja Hiinokka mukaan lukien.

Viistokujalla, ah.

Loppuhuipennuksena oli uskomattoman yksityiskohtainen Tylypahkan pienoismalli, joka valtasi koko sille varatun huoneen. Taustalla soi muun muassa Harry In Winter elokuvien soundtrackeilta, mikä sai jostain syystä silmänurkatkin kostumaan.

Kokonaisuudessaan oli kyllä mielettömän hieno kokemus ja koko rahan arvoinen! Kuulun itse tähän ikäpolveen, joka on varttunut yhtä matkaa Pottereitten rinnalla, ja osa kirjoista on luettu parhaimmillaan lähemmäs kymmeneen kertaan. Elokuvat ei ihan samalla tavalla vedä vertoja kirjoille (jotka on yhtä kuin Raamattu), mutta uskomattoman hienosti niiden kautta on saatu taikuus vangittua valkokankaallekin. Oli mahtavaa päästä tarkastelemaan sitä prosessia näin lähietäisyydeltä.

Loppuun vielä kuva kiskurihintaisesta oheistuotekaupasta haalituista jutuista eli tupapinsseistä, joka maun rakeista (en ole vielä uskaltanut maistaa) ja suklaasammakosta, jonka keräilykortissa oli Helga Puuskupuh. Lipussa mulla komeili Nagini ja sisään jonottaessa sai vielä tuollaisen Hogwarts in the snow -pinssin, yay!

Remember the footsteps, remember the words said and all your little brother's favorite songs, I just realized everything I have is someday gonna be gone.

Huh, nyt on sen verran paljon lautasella, ettei tiedä oikein mistä aloittaa. No, lähdetään siitä, että hostit on olleet viime aikoina vähän huolissaan lasten päivittäin ruutujen ääressä viettämästä ajasta, enkä itsekään ole missään vaiheessa katsonut niiden iPadeillä nysväystä kovinkaan hyvällä, kun se arvattavasi häiritsee läksyjen tekoa. Jotenkin en vaan ole jaksanut puuttua siihen enää samanlaisella tarmolla kuin ennen, ja vaikkei vanhemmat varsinaisesti mua millään tapaa syyllistäneetkään, niin kyllä niitten huomio pisti ajattelemaan. 

Palasin takaisin ekoihin viikkoihini täällä ja lasten kesälomaan. Mitä me tehtiin? Käytiin piknikeillä, pelatiin palloa, syötettiin joutsenia, uitiin, leivottiin porkkanakakkua ja harhailtiin maissilabyrintissa. Ja mitä me tehdään nyt? Kuljetaan koulusta kotiin parhaimmillaan pari sanaa vaihtaen, syödään välipala ja tehdään läksyt, jonka jälkeen molemmat häviää yläkertaan tuijottelemaan Pokemonia tai Youtubea, ja minä istuskelen tylsyyksissäni jonkun aikaa pöydässä ennen kuin pääsen aloittamaan ruuanlaiton. Milloin musta näin surkea au pair tuli?

Toissapäivänä hostäiti kyseli multa oliko tyttö päässyt mukaan koulun järjestämään voimistelukerhoon, ja jouduin vastaamaan etten tiedä. Lisäksi pojalle nousi korkea kuume, enkä missään vaiheessa ollut huomannut, että se on niin kipeä, vaan luulin, että vaisuus johtui ihan vaan väsymyksestä. Tuli aivan kammottavan epäonnistunut olo. Siinä hetkessä päätin, että nyt tulee muuten asioihin muutos. Haluan panostaa joka päivä enemmän lasten kanssa viettämiini tunteihin, koska loppupeleissä se on kuitenkin mun kaikkein tärkein tehtävä.

Eilen mittailin tunnin välein pojan kuumeen, annoin lääkettä, sain sen syömään jotain, vahdin, että tuli juotua tarpeeksi, laitoin päiväunille, raahasin lämpöpatterin olohuoneeseen, ettei sille tulisi kylmä, ja pidin vanhemmat ajan tasalla päivän mittaan. Pahimmillaan kuume ehti nousta lähemmäs 40 asteeseen, ennen kuin lääkket alkoi purra. Silloin kyllä jo vähän pelotti, ja tunsin pitkästä aikaa miten iso vastuu mulla on toisen elämästä. Ja tein parhaani kantaakseni sen niin kuin kuuluu. 

Hakiessani tyttöä koulusta kyselin pitkästä aikaa kunnolla sen päivästä. Mykkäkoulu, jota tyttö mulle jossain vaiheessa pitempään piti, sai mut tuolloin vähän varpailleen. Torjumisen pelossa jutustelu jäi jossain vaiheessa taka-alalle, mistä saan syyttää kyllä ihan omaa herkkähipiäisyyttäni. Missä vaiheessa opin, että lapset on lapsia ja esimurrosikäiset vielä asia erikseen? Ei se, ettei lapset aina jaksa värikkäästi kertoilla päivästään automaattisesti tarkoita, että ne mua vihaisi. Enhän aina itsekään ole juttutuulella, harvemmin itse asiassa näin introverttinä olen. 

Ja kappas vaan, kun en parista nihkeästä vastauksesta lannistunut, vaan aloin sen sijaan jaaritella niitä näitä omasta päivästäni, tyttö rupesikin höpöttämään entiseen malliinsa. Sain kuulla pitkät tarinat siitä, miten tulevaisuudessa ihmiset asuu Marsissa ja sovittiin, että leivotaan huomenna yhdessä korvapuusteja. Maailman palkitsevin tunne, kun saat ujon lapsen tarinoimaan!

Että sellaista, ehkä nyt siirrytään taas näistä vakavammista pohdinnoista ihan vaan viime viikon kuulumisiin. Kyseessä oli aika normiviikko, tosin lapset kinasteli vähän tavallista enemmän ja läksyistä sai taas loman jälkeen vääntää kättä. Yhtenä päivänä käytiin poikkeuksellisesti puistossa koulun jälkeen kiipeilemässä puissa. Tällaisia juttuja haluan tulevaisuudessa tehdä enemmän lasten kanssa, ja ilmojen kevään myötä vähän parantuessa se toivottavasti onnistuukin paremmin.

Lauantai-aamuna kävin pitkästä aikaa juoksemassa park runin, ja eiköhän mun viivakoodi lentänyt navakan tuulen mukana mitä luultavimmin Thamesin ruskeisiin pyörteisiin. Maalissa oli kiva huomata, että kaikki mudassa sutiminen oli mennyt aika lailla hukkaan, kun mun juoksua ei ilman sitä lappusta rekisteröity. Höh, ois ollut jo viides run. 

Lauantaina sain myös vähän siistittyä otsatukkaani, kun meillä kävi kampaaja. Muuten oli sen verran tapahtumaton päivä, että lukaisin tylsyyksissäni 50 sivua kemian kertauskirjaa. Oon viime syksystä lähtien yrittänyt selvitellä, missä haluan itseni ensi syksynä nähdä. Tällä hetkellä on aika varmaa, että host-perhe muuttaa myöhemmin tänä vuonna takaisin Suomeen, jolloin myös mun pesti au pairina päättyy. Mitä tahansa olisin valmis antamaan, että vosin jäädä, mutta aina ei saa mitä haluaa. Au Pair Wolrdiakin oon taas selaillut, mutta tän perheen jättäminen tuntuu jo ajatuksena niin vaikealta, etten luultavasti osaisi sopeutua tai ainakaan viihtyä yhtä hyvin jossain toisessa perheessä. Koska let's be real, eihän tätä perhettä parempaa ookaan.

Eli ei taida auttaa muu kuin palata kuluttamaan koulunpenkkiä. Opintojen aloittaminen täällä Englannissakin on kieltämättä käynyt mielessä, mutta käytännön järjestelyt ja lukukausimaksut arveluttaa sen verran, että Suomi saa nyt ainakin tällä erää kelvata. Mahdolliset tulevaisuuden vaihto-opiskeluhaaveet ja työpaikat saattaakin sitten löytyä jo jostain muualta, jos sydän vielä yliopistovuosienkin jälkeen tuntee yhtä vahvasti tätä saarta kohtaan. Toisen välivuoden välttääkseni haen nyt kevään yhteishaussa useampaan kuin yhteen kohteeseen, sekä farmasiaan että biologiaan. Tällä hetkellä lukeminen ei motivoi pätkän vertaa, joten jää nähtäväksi päädytäänkö tässä Prisman kassalle...

Sunnuntaina kävin lähistöllä olevassa pikkukylässä nimeltä Bicester (lausutaan muuten Bister). Ihan kivan oloinen paikka oli, ja vaikka sijaitsikin keskellä maaseutua, oli tuolla kuitenkin iso Tesco, Nando's, elokuvateatteri, hyvä määrä putiikkeja ja nätti hautausmaa sekä puisto. Lisäksi nurkilta löytyi Bicester Village, joka on kuuluisa astetta edullisempaa huippumuotia myyvä outlet. Bicesteriä kiertelin parisen tuntia aluksi ihanan keväisessä auringonpaisteessa, ja sitten vähän harmaammalla säällä, napsien kuvat tähän postaukseen.

Jokohan sitä ois purettu kaikki synnyt ja syvimmät? Loppun vielä otos yhden pubin mainoskyltistä, joka kuvastaa aika hyvin viime viikkoa. Siideriä kulutettiin hostien kanssa lava jos toinenkin, mutta suotakoon se meille anteeksi, kun kyseessä oli kuitenkin kaikkien ensimmäinen työviikko sitten joululoman.

1/2

Tänään tuli tasan puoli vuotta au pair -taipaletta täyteen. Kuudessa kuukaudessa oon ehtinyt näkemään ja kokemaan kaikenlaista, reissut on ulottuneet aina maan etelärannikoilta Skotlannin ylämaille. Oon päässyt omin silmin näkemään Stonehengen, muinaisen roomalaisen kylpylän, rauniolinnoja, turkoosinsinisen meren, luonnon vesiputouksen, vapaina vaeltavia saksanhirviä ja Oxford Streetin jouluvalot. Mutta jos multa kysyttäisiin suosikkipaikkaani Englannissa, vastaisin epäröimättä Abingdonin, koska mikään muu paikka tällä saarella ei tule koskaan tuntumaan samalla tavalla kodilta.