sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

My day 4/3/2016

Enpä ole taas aikoihin tehnyt my day -postausta, joten käydäänpä läpi mun viime perjantai kuvina!
6.48 Herään ennen kellon soittoa sen verran pirteänä, etten suotta yritä metsästää unta puolen tunnin verran vaan selailen sosiaaliset mediat. 

7.11 Katson jo kolmatta kertaa tällä viikolla Leonardo DiCaprion Oscar-puheen.

7.30 Kello soi, ja koska olen jo lahnaillut tarpeeksi sängyn pohjalla, nousen poikkeuksellisesti heti ylös.

7.31 Avaan kaihtimet ja huomaan ettei tänäänkään paista aurinko.
7.32 Tassuttelen keittiöön tutkailemaan jääkaapin aamupalatarjontaa.

7.34 Ilokseni löydän riittävästi aineksia almost full englishiin, jota en olekaan ehtinyt hetkeen tehtailla.

7.50 Pekonit, munat ja herkkusienet on lautasella ja teevesi kiehahtaa sopivasti.

7.51 Avaan läppärin kannen ja haen ateriointiviihdettä YouTubesta.

8.15 Kasaan astiat tiskialtaaseen ja komennan itseni vaatehuoneeseen.

8.17 Yritän herätellä opiskelumotivaatiota vetämällä päälleni jakun. 

8.19 Napsautan radion päälle, ja etsin Suomipopin taajuuden.
8.25 Pohdin, onko huulipunani liian tummaa vahvaan silmämeikkiin yhdistettynä, ja päätän että ihan sama.

8.35 Tuskailen elottomien hiusteni kanssa ja tekisi melkein mieli kiittää jotain ylempää tahoa, koska pääsen myöhemmin tänään kampaajalle. 

8.45 Luovutan hiusten suhteen ja pakkaan repun, vaikka mulla on vielä tunti aikaa ennen kuin pitää poistua kotoa.

9.05 Mietin, että olispa järkevää vaikka opiskella vähän tässä välissä. Sen sijaan teen aikani kuluksi tiskit.

9.40 Lähtö lähestyy ja alan stressata kampaaja-aikaa. Mitä jos en osaa selittää, mitä olen hakemassa, ja käy samalla tavalla kun viime syksynä, jolloin sain sivuotsatukan sijaan suoran otsiksen?

9.58 Olen löytänyt Googlen kuvahausta kymmenen kuvaa Emma Stonesta, jonka kuontalo näyttää vastaavan suurin piirtein mun toiveita.

10.05 Vedän takin niskaan, isken kuulokkeet korviin, nappaan mainospinkan roskakatokseen vietäväksi ja suuntaan ulos.

10.38 Saavun keskustaan - liian ajoissa tietenkin.
10.40 Poikkean nopeasti kirpparille.

10.46 Harmittelen, kun kaikki kivat vaatteet on aina väärän kokoisia. 

10.50 Päätän, etten ole liian ajoissa, jos lähden kohti kampaamoa nyt.

10.58 Vedän pinnin hiuksista ja istun hermostuneena tuoliin.

11.55 Valmista tuli! Kampaamon omistaja pysähtyy kohdallani ja sanoo, että näytän meikkeineni ja uusine hiuksineni valmiilta catwalkille. Menen hämilleni ja mietin oliko huulipuna sittenkin liikaa.

12.08 Poikkean kirjastoon palauttamaan muutaman opuksen ja leikkimään uusilla hiuksillani vessassa.

12.25 Pistäydyn toisellakin kirpparilla, josta bongaankin kivan militaarijakun ja puseron.

13.06 Heittäydyn villiksi ja päätän kierrellä vielä keskustan vaateliikkeetkin.

13.45 Vasta sovitettuani useampaa kolttua muistan olevani köyhä työtön ja palautan ne rekkeihinsä. 
14.02 Käyn hakemassa optikolta silmälasien puhdistusnestepullon ja energiapuuskassani lähden kotia kohti jalkaisin bussin sijaan.

14.35 Heti ulko-ovesta sisään päästyäni suuntaan sudennälkäisenä keittiöön.

14.45 Hotkittuani annoksen eilistä pinaatti-herkkusienilasagnea keitän iltapäiväteet. Leivosrasiasta löytyy sopivasti vielä yksi mustikkamuffini.
15.10 Päätän, että on korkea aika aloittaa päivän opiskelut ja kaivelen esille farmaseuttisen kemian kurssimateriaalit.

15.58 Äiti laittaa viestiä, että on tulossa ensi viikolla käymään siskon kanssa. Innostun saadessani tekosyyn leipoa taas jotain kahvileipää, ja muistiinpanovihko vaihtuu kokkikirjaan.

16.08 Päätän leipoa vieraille banaanileipää rusinoilla ja suklaahipuilla, ja muistutan itseäni ottamaan myöhemmin banaanit pois jääkaapista tummumaan.

16.32 Lasken vielä yhden liukoisuuslaskun ennen kuin alan kokkaamaan illallista.
17.01 Lisään parmesaaniraastetta valmiin punajuuririsoton päälle, ja päätän ansainneeni viinilasillisen perjantain kunniaksi.

17.02 Napsautan TV:n päälle ja katson Dinner Daten samalla kun illallistan, mistä on jossain välissä muodostunut tapa.

18.00 Dinner Date loppuu ja avaan taas läppärin kannen haaveissani opiskella vielä hieman lisää, mutta päädyn lukemaan blogeja.

19.25 Innostun hurauttamaan itselleni iltapalasmoothien ja asetun katsomaan Salkkarit.
20.05 Telkkarista ei tunnu tulevan mitään mielenkiintoista, joten turvaudun House MD:n kuudenteen kauteen, joka mulla on tällä hetkellä uusintakatselmuksen alla.

20.07 Sokerihammasta kolottaa, ja kaivelen pakastimesta palan Rocky Road -kakkua. Samalla katson lannistuneena päivän mittaan altaasen kertyneitä tiskejä, mutta päästän itseni helpolla ja jätän ne tällä kertaa huomiseen.
22.10 Väsymys alkaa painaa, joten pesen hampaat ja siirryn sänkyyn.

22.15 Jatkan sinnikästä yritystäni tehdä lukemisesta osa iltarutiinia ja annan uuden mahdollisuuden kirjalle, joka mulla on ollut kesken viime joulukuusta lähtien tökkivän alun takia.

23.00 Sammutan valot.

23.15 Muistan, että banaanit piti ottaa tummumaan, ja käyn vielä poistamassa ne jääkaapista ennen kuin nukahdan.

maanantai 29. helmikuuta 2016

If all is lost and there's nothing left at stake, don't watch the dust layer over your heartache.

Olin viikonloppuna kuukauden tauon jälkeen Joensuussa. Yritin romantisoida comebackia kuuntelemalla menomatkalla Leevi and the Leavingsin Pohjois-Karjalaa, mutta viimeistään keskustassa edelleen roikkuvat jouluvalot nähtyäni iski tuttu tunne tää paikka on niin nähty. Syitä palata ei enää oikeastaan ole. Lukuun ottamatta Viennaa tietty, se on aina yhtä iloisena vastassa huolimatta siitä, miten kauan olen ollut poissa, bless her.  
Lapsuudenkodin huoneen seinät on saaneet todistaa kaikenlaista kotileikeistä murrosiän onnettomiin hapuiluihin ja varhaisaikuisuuden kriiseihin. Vaikka mukaan on mahtunut monia onnen hetkiä, niin ihmisluonteelle ominaisesti ne unettomat yöt, stressaavat koeviikot, rikotut lupaukset ja katkenneet ihmissuhteet ovat niitä asioita, joiden aikoinaan aiheuttamat tunnetilat tuntuu jääneen elämään omaa elämäänsä suljetussa tilassa. Sen takia mun tekeekin mieli kääntyä kannoillani heti kynnyksen yli astuttuani, minkä takia viime viikonloppu tuntui paikoitellen pitkältä kuin nälkävuosi. 
Päällimmäisin syy vierailulleni oli totta puhuen vakikampaajalla käynti, joka sekin peruuntui lopulta viime tingassa, jes. Onneksi kaupungista löytyi toinenkin ex-joensuulainen, jonka kanssa kuljeskeltiin samoja katuja, joita oltiin talsittu 500 kertaa aiemminkin. 

Eilisiltana oli helpottavaa palata Kuopioon, jossa kadut eivät ole vielä menettäneet uutuudenviehätystään eikä joka toinen vastaantulija näytä tutulta. Tänään varasin ajan uudelle kampaajalle. On taas yksi syy vähemmän palata.

keskiviikko 17. helmikuuta 2016

And if you see my reflection in the snow-covered hills, will the landslide bring you down?

Viime aikoina olen ottanut asiakseni kasvattaa Kuopio-tuntemustani laajentamalla lenkkireviiriä vähitellen yhä kauemmas kotikulmilta. Tässä vaiheessa olen jo kartoittanut lyhyimmän reitin lähikaupoille, omaksunut bussireittejä ja tykästynyt Puijon kuusimetsiin. Exploorausta lukuun ottamatta päivät on kuluneet vähän turhan saman kaavan mukaan eli elämä on ilmeisesti alkanut vakiintua tänne. Mielenkiintoisinta just nyt on varmaan reseptivalikoiman laajentaminen ja se, jos saan jotain muutakin postia kuin mainoksia. Tylsyyteen kuolemisen riski on siis vahvasti läsnä.

Sosiaalinen verkosto multa tosiaan puuttuu Kuopiosta vielä kokonaan eikä asiaa auta se, etten käy töissä ja opiskelen etänä. Introverttinä viihdyn pitkälti keskenäni, mutta aina silloin tällöin voisi olla ihan terveellistä poistua omasta kuplasta. Mun oli itse asiassa tänään tarkoitus käydä kahvittelemassa muutaman uuden tyypin kanssa, mutta jänistin loppumetreillä. Ei mulla au pairina ollut järjettömiä ongelmia uusien ihmisten tapaamisessa, mutta suomalaiset on näköjään vähän eri juttu...
Viime viikonloppuna sain kuitenkin seuraa pitkäaikaisesta ystävästäni ja pääsin esittelemään uusia hoodejani. Kuopion keskusta on mulle edelleen osittain mysteeri, kun muutaman kilometrin kävelymatka kotoa sinne ei kovin montaa kertaa viikossa ole jaksanut houkutella. Pääsin siis itsekin leikkimään turistia ja tutustumaan ekaa kertaa kauppahalliin ja sataman ympäristöön. Lisäksi aloitettiin Kuopion ruokapaikkojen testaaminen vakkarivalinnaksi muodostuneesta kiinalaisesta (Sunny's Noodle oli ihan jees, 3/5).
Parin geokätkön jälkeen palattiin juhlistamaan uutta kotikoloa afternoon tean merkeissä. Skonsseja, kuppikakkuja, finger sandwicheja ja rocky road -kakkua olisi riittänyt useammallekin syöjälle, mutta koska jouduttiin kaikkien muiden feidaamiksi, saatiin juoda pannu tyhjäksi kahteen pekkaan. Loppuilta miksailtiin cocktaileja, innostuttiin pelaamaan älypelejä, tutustuttiin Kuopion kuuluisaan baarikatuun ja rikottiin mun vuodesohva. 
Seuraavana aamuna ehdittiin tuhota kiinalaisen tähteet ja onnistuttiin korjaamaan sohva ennen kuin kaverin piti palata omalle puolelleen Suomea. Viime päivät olenkin sitten kärsinyt tavallista enemmän tekemisen puutteesta ja yrittänyt päästä eroon kaikista ylijääneistä leivonnaisista. Syön kakkua varmaan vielä ensi kesänäkin.