Easter break day 1

Sunnuntaina hyppäsin aamukymmenen jälkeen laukkuineni Oxford Tubeen, joka kiidätti mut pitkästä aikaa suurkaupungin sykkeeseen. Viime Lontoon reissusta olikin ehtinyt vierähtää jo reilut kolme kuukautta, joten oli melkeinpä kivaa päästä taas väistelemään miljoonia ihmisiä ja kipittämään pitkin loputtomia metrotunneleita. 

Kello oli saavuttuani jo sen verran, että suuntasin keskustasta suoraan Richmondiin, josta olin buukannut hotellin ekaksi yöksi. Oon kattonut kai vähän liikaa Hotel Inspectoria, kun aloin heti huoneeseen päästyäni syynätä sitä kuin Alex Polizzi konsanaan. Lavuaarikaapin sisustaa ei oltu pesty ihan hetkeen, vedenkeittimessä oli vielä edellisen yöpyjän vedet ja lipaston laatikosta löytyi kaikki tarpeellinen jollekin muulle, kuin mulle.

Tupatarkastuksen viimeisteltyäni lähdin kiertelemään lähiympäristöä. Richmond Upon Thames on mun suosikkialueita Lontoossa lähinnä vihreytensä ansiosta. Lisäksi tuntuu, ettei ihmisillä ole tuolla niin ainainen kiire jonnekin kuin ydinkeskustassa. Myös joki on lähellä, mikä tuntuu aina hitusen kotoisammalta, kun oon tottunut sen tapaan halkoa maisemaa niin Abingdonissa kuin vanhassa kunnon Joensuussakin. 

Aikani Thamesin vartta seurattuani saavuin varsinaiseen päämäärääni, jollainen mulla siis oli. Ham Housea ja sitä ympäröivää puutarhaa on tituleerattu yhdeksi Lontoon piilotetuista jalokivistä (better translation for hidden gem, anyone?). 1600-luvulla rakennettu kartano on yksi tyylinsä edustavimmista yksilöistä, ja seinien sisältä löytyy ilmeisesti laaja kokoelma monta sataa vuotta sitten haalittuja maalauksia, huonekaluja ja tekstiilejä. Ja tietenkin se on yksi Britannian kummitelluimmista paikoista, kuten lähes joka ikinen vähän vanhempi rakennelma tällä saarella. 

Henkilökohtaisesti en voi valitettavasti vahvistaa havaintoja aavemaisesti rakennuksessa leijailevasta tupakansavun hajusta, jota kartanon herttua tapasi aikoinaan puhallella. Yritin näet köyhänä au pairina pysytellä budjetissa, ja tyydyin suosiolla ostamaan yli puolet halvemman lipun, joka soi minulle pääsyn ainoastaan kartanon taakse levittäytyvään puutarhaan. Päivä sattui olemaan pääsiässunnuntai, ja Cadbury oli järjestänyt paikan päälle pääsiäismunajahdin. Sinne tänne säntäilevät lapset ehkä vähän häiritsi estetiikasta nauttimista, mutta lähinnä vaan myhäilin tyytyväisenä, kun ei kerrankin tarvinnut itse olla komentamassa.

Puutarhaa kylliseni ihailtuani jäin vielä cream tealle kahvioon. Viime kerrasta olikin jo ihan liian pitkä aika, clotted cream oli vielä parempaa kuin muistin!

Ham Houselta jatkoin matkaa Richmond Parkiin, jossa kävin ensimmäisen kerran viime lokakuussa. Tällä kertaa en kuitenkaan ollut bongailemassa kauriseläimiä, vaan lähinnä näköaloja ja kukkasia siinä sivussa.

Epämääräisen harhailun jälkeen päädyin puolivahingossa oikeaan paikkaan, eli kumpareelle nimeltä King Henry's Mound, juuri parahiksi auringonlaskun aikaan. Sitä aikani ihailtuani ja ikuistettuani päivä alkoi olla pulkassa, ja palasin jalat hoosiannaa huutaen hotellille. Loppuviikolla sain useampaan otteeseen kärsiä fiksusta vedostani tappaa pääasiallinen kulkupelini, eli jalkani, heti ensimmäisenä päivänä, mutta minkäs teet.

There's no place I'd rather be.

Heipä hei taas pitkästä aikaa! Mulla alkoi pääsiäisloma viime torstaina, josta ensimmäiset päivät kului kemiaa ahkerasti päntätessä. Sunnuntaiaamuna pääsin hyvällä omallatunnolla unohtamaan hetkeksi hapetusluvut sekä reaktiotasapainot ja aloittamaan varsinaisen lomani suuntaamalla kohti Lontoota, josta reissailin pitkin viikkoa eri puolille saarta. Yllä olevaan kollaasiin kokosinkin jo pienen sneak peakin viikon riennoista, joista yritän pian ehtiä kertoilla lisää. 

Pähkinänkuoressa oli erittäin onnistunut week off, vaan kiva se oli eilen rullailla matkalaukkujen kanssa kotiinkin. Sain itse asiassa kulkea Oxfordista Abingdoniin yhtämatkaa host-perheen kanssa, joka oli kanssa käväissyt Lontoossa, ja jättänyt auton päiväksi parkkiin Oxfordiin. Oli ihana nähdä pitkästä aikaa ja kuulla, kuinka lapset kertoili kilpaa mitä kaikkea olivat tehneet. Ja se tunne, kun pääsi illalla omaan tuttuun sänkyynsä, ah. 

Tänään oon lähinnä chillaillut, katsonut kaikki missaamani youtube-videot, lukenut blogit ja aloittanut jäätävän kuvavuoren louhimisen. Lisäksi pääsin eroon mun kilometriotsatukasta, kun satuin kerrankin olemaan kotona silloin, kun meillä kävi kampaaja. Illalla sain ekaa kertaa tällä viikolla syödä kunnon illallisen valkoviinin kera, ja uskaltauduin samalla vihdoin kysäisemään, mihin asti mua täällä tarvitaan. Aiemmin olin arvellut, että mun pitäisi lähteä heinäkuun puolivälissä, mutta ilmeisesti saankin jäädä sataprosenttisen varmasti ainakin sen kuun loppuun ja mahdollisesti vielä pari viikkoa pidempäänkin! Lisäksi sain kesäkuusta yhden perjantain vapaaksi Irlannin reissua varten, yay! Tuli niin onnellinen ja kevyt fiilis, että teki mieli lähteä vielä vähän ulos reippailemaan. Kuuntelin mun Good Mood -soittolistaa hymy korvissa, ihastelin puihin poissaollessani puhjenneita lehdenalkuja ja löysin vielä söpön kissimirrinkin rapsuteltavaksi. Life is good.

Remember the footsteps, remember the words said and all your little brother's favorite songs, I just realized everything I have is someday gonna be gone.

Pikaiset kuulumiset tähän väliin. Viime lauantaina kävin "juoksemassa" sen uhoamani park runin, jolta selvittyäni lähdin host-perheen mukana Readingiin. Siellä aika kului lähinnä shoppaillessa, koska kaupunki oli jo viime elokuussa exploorattu eikä sääkään varsinaisesti suosinut. Ennen kotiin lähtöä käytiin pitkästä aikaa Nandosissa syömässä, ja kerrankin osasin vikkelästi päättää, mitä haluan tilata! Mähän alan kehittyä tässä ulkona syömisjutussa.

Sunnuntainakin tuli syötyä ulkona, kun kävin Giulion ja hänen yliopistolla tapaamansa suomalaistytön kanssa lounaalla Wagamamassa. Giulio halusi välttämättä tarjota, kun mulla oli ollut ne synttärit samalla viikolla, ja podin huonoa omaatuntoa koko loppupäivän... Syönnin päälle käytiin vielä bubble teellä yhdessä söötissä teehuoneessa, jonne en olisi varmaan koskaan itsekseni löytänyt, sen verran piilossa katseilta paikka sijaitsi. Ensikertalaisena sain testailla eri teelaatuja, ja sillä kertaa iski taas valinnanvaikeus, kun kaikki maistui niin mielettömän hyvältä! 

Maanantaina heräsin työntäyteiseen viikkoon, koska lapsilla alkoi pääsiäisloma. Aloitettiin aamu katsomalla Paddington blue-raylta, minkä jälkeen imuroin huushollin ja suunnattiin Abingdonin leisure centerille. Vuokrattiin taas tenniskenttä, jossa lyötiin tovi palloa. Otettiin pojan kanssa pikku skaba, ja se vei lopulta 5-4, vaikken edes tosissani yrittänyt hävitä. Jatkettiin reippailua uinnin merkeissä, ja tällä kertaa sain lillua altaassa kyllästymiseen saakka. Ennen kotiin suunnistamista haukattiin vielä voileivät kahviossa, ja hellyin sen verran, että annoin lasten ottaa pienet suklaapatukat jälkkäriksi. 

Tiistaina pakattiin piknik-kamppeet matkaan ja busseiltiin Oxfordin Hinksey Parkiin, jossa vierähtikin lähemmäs kolme tuntia. Piknik-huopa jäi kyllä levittämättä, koska päivä oli aivan järjettömän tuulinen ja kolea. Yhdessä vaiheessa tuulenpuuska sai puhallettua meidän ison eväsleipälaatikonkin penkiltä. Lapsille ei tullut kylmä, kun ne juoksenteli koko ajan ympäri leikkikenttää, mutta au pair oli kyllä aivan jäässä heti ensimmäisen vartin jälkeen. Yritin aina välillä lämmitellä keinumalla ja kiertämällä pientä lenkkiä kiipeilytelineen ympärillä. Saipahan muut vanhemmat ihmeteltävää, sen verran pakkomielteisesti tuli kierrettyä ympyrää...

Tänään aamu alkoi pääsiäismunien maalailulla ja visiitillä sisäleikkipaikka Snakes & Laddersiin. Tulpat korviin iskettyäni sain ekaa kertaa tällä viikolla kertailtua vähän solujen energiataloutta. Lasten riekuttua tarpeekseen käväistiin Waitrosesta välipalaksi lasagnet ja pasta bologneset, ja palattiin kotiin lounastamaan. Sen jälkeen ehdin ottaa vähän aikaa itselleni ja nyrkkipyykätä pesukorin pohjalla useamman viikon päivät pyörineet neuleet. Sitten mua kutsui taas barbileikit, tän viikon ruokatilauksen vastaanotto ja purku sekä kokkailu. Sain kuitenkin pikkuapurin tytöstä, joka pilkkoi paprikan, salaatin, kanan ja kattoi pöydän. Aika luksusta!

Eilisaamu oli muuten aika painajaismainen, kun mun rakastakin rakkaampi teekuppi, jonka sain aikoinaan hosteilta tervetuliaislahjaksi, kohtasi loppunsa. Melkein yhdeksän kuukautta se kesti lähes jokapäiväistä käyttöä ennen kuin alkoi vuotaa pohjasta. Enpä oo ennen käyttänyt teekuppia loppuun, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Itku silmässä turvauduin internetin rajattomaan tarjontaan, joka ei onneksi pettänyt tälläkään kerralla, sillä Amazonista löytyi tismalleen sama yksilö, jonka postimies kiidätti luokseni heti tänään, happy me!