With shortness of breath, I’ll explain the infinite, how rare and beautiful it truly is that we exist.

Harrastin tänään taas pitkästä aikaa huoneeni lattialla lahnailua. Tuijottelin kattoa ja etsin erilaisia otuksia oksanpaikoista. Löysin sen saman hevosen pään ja merenneidon kuin lapsena. Samalla yritin olla ajattelematta mitään. Yllätyksekseni se olikin helpompaa kuin aikoihin.

Kirjoitukset päättyi siis tänään biologiaan, joka taisi olla ainut koe, jonka jälkeen oli ihan osannut olo. Parhaani yritin ja tähän se sitten riitti. Nyt vaan odotellaan innolla pääsykoelukuhelvettiä. Luojan kiitos kirjani ei ole vielä tullut postissa, joten saan hyvän tekosyyn lusmuilla jonkin aikaa.

Sain juuri viimeisteltyä paniikkilukemisen. Tekstitaito meni niin alle oman tason (tajusin liian myöhään, että olin valinnut ihan väärät tehtävät), että suorastaan hävetti palauttaa koko konseptit, enkä ole kehdannut käydä kysymässä alustavia pisteitäkään. Huomenna saan siis kynäillä aika taidokkaasti, jos haluan olla joten kuten tyytyväinen siihen arvosanaan, mikä arvon sensoreilta sitten irtoaa.

Yllättävän paljon sain kuitenkin aikaan lukulomalla. Kirjastossa istuskelemisen lisäksi raapustelin kesätyöhakemuksen, löysin yo-mekon, litkin ties miten monta litraa teetä, aloin taas pureskella kynsiäni, kävin ulkona lähes joka päivä, siivosin huoneeni pariin otteeseen lattiasta kattoon, aloin taas epäillä tulevaisuudensuunnitelmiani ja fiilistelin vähän kevättä (silittelin kirjaimellisesti asfalttia tässä yhtenä päivänä). 

Eilen paistoi aurinko ja minä puin kukkahameen, että jaksoin istua taas yhden päivän kirjastossa. Oikeastaan olen yllättynyt, kuinka vähän katkeruutta tämä ironisesti nimetty lukuloma on minussa aiheuttanut. Itseopiskelu sopii minulle yllättävän hyvin ja käsitekarttojen sommittelutaitoni ovat huipussaan. Elämänlaatua parantaa huomattavasti herätyskellon käytöstä luopuminen. Aamupäivälläkin löytyy kummasti motivaatiota, kun saa herätä vaikka vain sen puoli tuntia myöhemmin. Koulussa aamutunnit kuluivat itselläni normaalisti koomaillessa ja iltapäivätunnit nälkää nähdessä. Tämän vielä kymmenen kertaa paremmaksi tekee se, että pikkusiskolla alkaa koulu tässä jaksossa joka päivä pirteästi kahdeksalta.