perjantai 21. maaliskuuta 2014

With shortness of breath, I’ll explain the infinite, how rare and beautiful it truly is that we exist.

Harrastin tänään taas pitkästä aikaa huoneeni lattialla lahnailua. Tuijottelin kattoa ja etsin erilaisia otuksia oksanpaikoista. Löysin sen saman hevosen pään ja merenneidon kuin lapsena. Samalla yritin olla ajattelematta mitään. Yllätyksekseni se olikin helpompaa kuin aikoihin.

Kirjoitukset päättyi siis tänään biologiaan, joka taisi olla ainut koe, jonka jälkeen oli ihan osannut olo. Parhaani yritin ja tähän se sitten riitti. Nyt vaan odotellaan innolla pääsykoelukuhelvettiä. Luojan kiitos kirjani ei ole vielä tullut postissa, joten saan hyvän tekosyyn lusmuilla jonkin aikaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti