Some people care too much, I think it's called love.

Listassamme mitä opin tällä viikolla tänään:

 • kesäaamut on aikaisin heräämisen arvoisia

 • ihmiset ostaa tosi outoja juttuja kirpputorilta

 • sormien napsauttaminen ei sittenkään ole mahdoton taito oppia

 • meidän kaupungin kirjaston hyllyt on järjestetty jotenkin oudosti, koska en ikinä löydä niitä kirjoja, joita menen etsimään

 • syksyn yo-kokeisiin valmistautumisen aloittaminen on hyvin vaikeaa

 • viitta on englanniksi robe (en tiedä miksi, mutta aloin joku päivä jonnekin pyöräillessäni miettiä tätä, ja minun oli pakko tarkistaa se heti kotiin päästyäni, elintärkeä sana ehdottomasti...)

 • violetti on oikeastaan aika jännä väri

 • Nalle Puh on viisautta

 • banaanimunkit ei ole mitenkään erikoisen hyvän makuisia

 • asbesti aiheuttaa keuhkosyöpää

 • ihmisen kulmakarvoissa on noin 550 karvaa.

'Cause I'm just a teenage dirtbag, baby.

Heräsin tänään tarkoituksella ennen viittä ja kävin vierailemassa vanhalla alakoulullani. Ihmisten aikaan tuolla ei parane näyttää naamaansa, kun piha on aina täynnä meidän kylän pikku gangstoja. Niiden ansiosta koko rakennuksessa ei ole varmaan kohta enää yhtään ehjää ikkunalasia. Ei tuolla kyllä nytkään tehnyt mieli viipyä kovin pitkään. Varsinkaan kun laitoksen uumenissa paukkui säännöllisin väliajoin joku ovi, ja tällainen scaredy cat kun olen, kuvittelin tietenkin koko ajan, että kohta tulee turpiin tai häätö (tai mörkö). Oli outoa nähdä joku paikka, jonka on tottunut näkemään täynnä elämää, ihan autiona. Harmittaa, kun en tajunnut napata yhtään kirjaa kirjastosta. Nyt ne varmaan hävitetään samassa yhteydessä, kun rakennus pistetään maan tasalle. Tai sitten nämä meidän tulevaisuuden toivot keksii jonkin tavan tuhota ne ennen sitä. 

En tiedä miksi, mutta haluan kertoa tästä viikosta. Maanantaina mentiin tosiaan mökille, jossa tein kaikkea mitä nyt yleensä ihmiset mökeillään tekee. Eli uin, huidoin paarmoja, lenkkeilin mökkitiellä, soutelin kädet rakoille, ikävöin internetiä ja tapoin aikaa lähinnä syömällä.  

Tiistaina palailtiin takaisin kaupunkiin viemään tavaraa kirpputorille. Myytävää löytyi sen verran, hamstraajia kun ollaan, että varattiin pöytä samantien kahdeksi viikoksi. Kirppiksellä on siis juostu tällä viikolla harva se päivä. 

Ulkonaliikkumiseni ovat rajoittuneet lähinnä iltoihin. Päivät olen yrittänyt selviytyä helteestä ottamalla jääkylmän suihkun tunnin välein, syömällä kaikki pakastimestä löytyneet jäätelöt ja makaamalla huoneeni lattialla, joka on viilein kartoittamani paikka. Ei sekään kuitenkaan vilpoisimmasta päästä ole, sillä massiivinen työpöytäni estää ikkunan aukaisemisen, mikä edesauttaa huoneeni muuttumista saunaksi joka kesä. Yllä keskiyön ruusutarha. Oikeasti se on vaan joku pulsupuisto.

Uusi paras ystäväni.

Tämä kuva on illalta, jolloin yritin opetella tekemään kärrynpyörän. Ei onnistunut.

Löysin jostain vanhoja feikkitatskoja, joita sai sellaisista purkkapaketeista, ja yhtenä yönä tuntui hyvältä idealta läntätä sellainen ranteeseen. I'm Batman (propsit teille, jotka tunnistatte mistä sarjasta pöllin tän quoten).

Tänään suunnattiin heti aamusta Kuopioon kohteena jälleen kerran Matkus ja Ikea. En tiedä miksi pitelen kameraa noin vaikeasti.

Ehdittiin takaisin kotiin juuri parahiksi ukonilmalle. Meidän piha suorastaan lainehti. Jouduin juoksemaan kymmenen metrin matkan autolta kuistille, ja olin sen jälkeen kuin uitettu koira.