torstai 20. elokuuta 2015

Sometime in the future we can share our stories, but until that day comes along I'll keep on moving on.

Kesäisiä kuvia on kertynyt kansioihin sen verran, että julkaistaanpa osa pois kera kuulumisten! Vaikka kovasti etukäteen manasin sitä, miten tylsää mulla tulee Suomessa olemaan, niin kummasti sitä tekemistä on kuitenkin riittänyt. Eka viikko meni vähän haahuillessa, mutta paluumuuttoon liittyvien virallisuuksien selvittely ja tavaroiden purkaminen toi sopivasti sisältöä päiviin. Tavaroitten paikalleen asettelu olikin oma lukunsa, ja juuri kun aloin uskoa saavani kaikki Briteistä raahaamani matkamuistot, peltipurkit, kirjat ja Primarkin hepenet mahtumaan kaappeihini postista saapui kaksi muuttolaatikollista lisää... Vaan nyt alkaa pikku hiljaa olla kaikki siellä, missä pitääkin, eikä tää vanha huonekaan tunnu enää niin loukolta, kun lattiasta näkyy enemmän kuin 10 senttiä leveä polku.
Takaisin porukoille asettuminen ei kyllä ole ollut ihan helpoimmasta päästä. Ihannetapauksessa oisin päässyt tänä syksynä muuttamaan ylhäiseen yksinäisyyteeni, mutta kun sitä opiskelupaikkaa ei nyt sitten tullutkaan ja työttömyyskin iski oli taloudellisesti järkevämpää kärvistellä täällä vielä jonkin aikaa. Viime aikojen isojen muutosten takia en tällä hetkellä edes kamalasti kaipaa uusia tuulia, ja Joensuukin on kivempi kuin muistin. Suurin osa kavereista tosin vaihtaa parhaillaan tai piakkoin paikkakuntaa, joten vähän ajan päästä voi olla toinen ääni kellossa... Porukoilla asumisessa on kuitenkin se hyvä puoli, ettei tarvitse syytää rahaa ruokaan ja vuokraan, jolloin voi ostaa vaikkapa lentoliput Lontooseen, niin kuin allekirjoittanut eilen teki! 73 päivää ja pääsen taas reiluksi viikoksi syömään skonsseja ja kuuntelemaan brittiaksenttia. 
Niitä kavereita on tosiaan tullut nähtyä suhteellisen paljon. Ollaan lenkkeilty niin kuin vanhoina kunnon kulta-aikoina, kirppistelty, pidetty piknikkiä ja valloitettu Joensuun yöelämä. Lisäksi tehtiin parin päivän mökkireissu, jossa pääsinkin taas perehtymään suomalaisuuden ytimeen. Noina päivinä tuli muun muassa...
...grillailtua kodassa jahka keksittiin, miten ne hiilet oikein saa syttymään
 ...kalastettua yhdellä madolla, joka onnistuttiin jostain tonkimaan
 ...ihmeteltyä mökkitien vallanneita pikkusammakoita
...käveltyä kilometrikaupalla moottoritietä lähimpään kyläkauppaan, ja ostettua jättiläiskorvapuusti
...kerättyä mustikoita viideltä aamuyöllä
...soudeltua ja virvelöityä peilityynellä järvellä.
Lisäksi pelattiin korttipelejä kyllästymiseen asti, syväjäädytettiin vahingossa meidän siiderit ja hoilattiin iskelmää. Suosikkikipaleeksi taisi osoittautua Vieläkö on villihevosia... Aamuisin tehtailin meille full English breakfastit, ja toisena aamuna maistui jo melkein yhtä hyvältä kuin kotona. Muuten mun kokkailut täällä on lähtenyt käyntiin vähän epäonnisesti. Kaupasta ei löydy aineksia mun brittibravuureihin, ja kun tänään rohkenin kokeilemaan jotain Valion reseptiä onnistuin saamaan koko keiton maistumaan pippurilta. Tätä menoa alan varmaan taas pian vihata kokkaamista...
Suurin osa mun ajasta on kuitenkin hujahtanut geokätköilyyn, joka jäi tauolle oikeastaan koko viime vuodeksi. Nyt innostus naamioitujen tupperware-astioiden ja filmipurkkien metsästykseen on taas nostanut päätään, jonka ansiosta oonkin jo karistanut kaikki au pair aikoina kertyneet kilot rymytessäni ties missä korvessa. Vanha kunnon Nopsani on kuljettanut mua jo varmaan lähemmäs 200 kilometriä ympäri Pohjois-Karjalan maakuntaa eikä loppua näy. 
Kätköillessä on myös tullut vastaan kaikkea mielenkiintoista vanhoista juoksuhaudoista alla näkyvään matoon, joka oli kyllä jo heittänyt veivinsä.
Tulevaisuudensuunnitelmatkin on lähteneet etenemään sen verran, että kalenterista alkaa syyskuun puolella löytyä mukavasti aikatauluja ja velvoitteita kaiken tän lomailun jälkeen. Tän toisen välivuoden aikana olisi siis tarkoitus suorittaa farmasian perusopinnot avoimessa yliopistossa, mikä toivottavasti sysää mut takaisin opiskelun ihanaan kamalaan maailmaan. Josko se kolmas kerta sitten ensi keväänä toden sanois, ja pääsisin opiskelemaan just sitä, mitä haluan. Ainut vaan, etten tällä hetkellä oo täysin varma, mitä se on. Tähänkin dilemmaan on tosin tulossa helpotusta ensi kuussa alkavan uravalmennuksen muodossa. Eli asiat tuntuis just nyt olevan aika lailla reilassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti