Kuvat alkuviikolta, kun olin pääsykoereissulla Kuopiossa. Hain siis opiskelemaan farmasiaa, ensisijaisesti proviisoripuolelle, mutta tulen iloitsemaan sisäänpääsystä joka tapauksessa, vaikka se onkin näillä näkymin mahdollista korkeintaan farmaseutti-puolella. Tosin opintoja en ole ensi syksyllä aloittamassa, vaan pidän välivuoden, koska se on tässä elämäntilanteessa itselleni oikeamman tuntuinen vaihtoehto.
Yövyin hotellissa toiveenani nukkua kunnon yöunet koetta edeltävänä yönä, vaan toisinhan siinä kävi. Katsoin aamukolmeen asti rikossarjoja, kun olin niin hermona, etten saanut rauhoituttua epäterveellisen nopeasti lyöneen sydämeni takia. Vaan olipahan ainakin hyvän kokoinen ruutu, jota tuijottaa. Aamulla ajatukset ei siis olleet niin teräviä kuin olisin toivonut, mutta onnistuin kuitenkin navigoimaan itseni oikeaan paikkaan ja täyttämään vastauspaperin parhaani mukaan.
Ehdin tutustua myös itse Kuopioon vähän paremmin, ja en tiedä, mitä itse kuopiolaiset on kotikaupungistaan mieltä, mutta täytyy sanoa, että minä tykkäsin. Mukavan kokoinen paikka, omaan silmään kauniin näköistä arkkitehtuuria, kivoja mäkiä, paljon puistoja, sankarihautausmaa. Kyllähän tuolla voisi kuvitella asuvansa ainakin tulevat opiskeluvuotensa. Bussit oli kyllä aika mitäänsanomattomia.
En ole vieläkään oikein sisäistänyt, ettei minun ole pakko enää muistaa miten glomerulukset ja tubulukset toimivat tai mikä on epäkäslihaksen latinankielinen nimi (se on muuten musculus trapezius). Tämä tuli todettua muun muassa tänä aamuna, kun aloin heti herättyäni käydä vaistomaisesti läpi muistilistaani ja olin innokkaasti pakkaamassa pääsykoekirjaa laukkuun suunnatessani kohti kaupunkia. Senpä takia hautasinkin sen nyt kirjapinon alimmaiseksi, josta se ei enää toivottavasti palaa kummittelemaan. Oon vihdoin vapaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti