Today was a fairytale.

Vanhojentanssipostaus! Kaiken kaikkiaan tämä kauan odotettu päivä oli varsin ikimuistoinen. En sano nauttineeni joka hetkestä, mutta illalla kotona taisi siinä muutama kyynelkin vierähtää, kun tajusi yhtäkkiä sen kaiken olevan ohi. Antaisin aika paljon, jos saisin elää uudelleen tuon ajan aina niistä ensimmäisistä harjoituksista tähän päivään saakka.

Matkassa oli tosiaan pari muuttujaa, jotka olisivat voineet pilata koko päivän. Kaaduin muun muassa edellisenä päivänä jäällä, jonka jälkeen polvessa komeili kolme puolikkaan nyrkin kokoista mustelmaa, ja se turposi kaksinkertaiseksi. Onneksi kylmägeeli teki yön aikana ihmeitä, enkä aamulla edes muistanut kipeää jalkaani. Lisäksi onnistuin turmelemaan toista kulmakarvaani yrittäessäni siistiä sitä illalla puoli nukuksissa. Sitäkään ei kyllä onnekseni huomannut ainakaan kauempaa. Suurimmaksi ongelmaksi osoittautui kuitenkin mekkoni liian pitkä helma, jonka takia ensimmäiset tanssit olivat vähällä päättyä fiaskoon. Luojan kiitos ruotsin opettajani pääsi häikäisemään ompelutaidoillaan ja laskosti helman uudelleen, jonka jälkeen tanssiminen helpottui huomattavasti. Mekon ulkonäkö tietenkin kärsi hieman, mutta pääasia oli, että siinä pystyi ylipäätään tanssimaan.  

Tanssit itsessään sujuivat tarpeeksi hienosti, ja vaikka ne valssipyörähdykset eivät aina olleetkaan ihan oikeaoppisia, hauskaa oli ainakin! Meikki onnistui ihan hyvin, vaikken mikään mestarimeikkaaja olekaan. Hiuksistakin tuli nyt paremmat, vaikka olinkin jo kampaajatuoliin istahtaessani varautunut pahimpaan. En kaatunut missään vaiheessa, yhtään vannetta ei katkennut, mekko pysyi päällä eikä helmakaan revennyt. Minulla oli tosi kiva pari ja oli ihanaa olla prinsessa. 15.2.2013 oli ehdottomasti yksi elämäni parhaista päivistä.

Postauksen kuvista suuren suuret kiitokset kaikille niille ihmisille, jotka olivat paikan päällä kuvailemassa!

Ja ainiin, päästiin iltalehteen! Yrittäkääpä huvikseen bongata minut tuolta. ;>