Näin joulukuun viimeisenä päivänä on aika laatia pientä yhteenvedon tapaista vuodesta 2012. Viime vuonnakin tein sellaisen, mutten koskaan julkaissut sitä. Postausta laatiessani huomasin kuitenkin, etten muista paljonkaan. Tämä on muuten aika yleistä omalla kohdallani. Siskoni muistaa kaikenlaista lapsuudestamme, mutta minun muististani kyseinen ajanjakso on pyyhkiytynyt aika tehokkaasti. Ehkäpä pääni on tänäkin vuonna tallettanut muistiin vain ne olennaisimmat asiat, eli vedyn massaluvun, putoamiskiihtyvyyden tarkan arvon, toisen asteen yhtälön ratkaisukaavan, DNA:n emäsosat ja mitoosin vaiheet. Kansioita, päiväkirjaani ja vanhoja postauksia selailemalla sain kuitenkin aikaan tämän suppean koosteen vuodestani.
Yritin aloittaa uuden vuoden puhtaalta pöydältä, mutta lankesin kuitenkin taas heti alkumetreillä siihen liiankin tutuksi käyneeseen soutamiseen ja huopaamiseen. Mutta en kadu. Kaipailin kovasti jotain innostavaa arkisen puurtamisen ohelle. Yhteiskuntaopin tunnit onnistuivat lähes tappamaan minut tylsyyteen. Myös matematiikka takkuili. Geometriset ongelmat eivät koskaan ole olleet vahvin osa-alueeni, mikä tuli todistettua myös kurssikokeessa, josta nappasin ensimmäisen kuutoseni... Puolustuksekseni on sanottava, että tuon jälkeen olen saanut matikasta vain hyviä numeroita. Kuukauden kohokohta oli ehdottomasti se, kun korjauksessa ollut kamerani palasi kotiin. Ja ai niin, Kuvailevainen täytti yhden vuoden 30.1!
Helmikuu oli itselleni tämän vuoden vaikeimpia. Jouduin pohtimaan kahta isoa valintaa, joiden tiesin vaikuttavan ratkaisevasti jatkoon. Toiseen olen ollut tyytyväinen, toista kadun luultavasti kauan. Lähes kaikki kyseisen kuun kuvat ovat mustavalkoisia.
Maaliskuu puolestaan oli ehdottomasti vuoden parhaita kuukausia. Rakastamani kevät teki pikku hiljaa tuloaan, ja sai minut tuntemaan itseni taas eloisammaksi pitkän pimeyden ja kylmyyden jälkeen. Olin kovin onnellinen tässä kuussa saatuani hetkeksi takaisin jotain, jonka jo uskoin menettäneeni. Nauroin ja hymyilin varmaan enemmän kuin kaikkina muina kuukausina yhteensä. Täytin tässä kuussa myös vuosia. Jos saisin tilaisuuden aikamatkustaa, en epäröisi palata maaliskuuhun.
Huhtikuun alussa päättyi tähänastisen elämäni rankin koeviikko. Kurssiarvosanat eivät vastanneet tavoitteitani, ja olin kovin pettynyt itseeni. Osasin kuitenkin kääntää tämän lopulta voitokseni. Erityisesti mieleen jäi huhtikuussa tovereitten kanssa tehty päiväreissu Helsinkiin, josta ei kyllä paljon muuta käteen jäänyt kuin ostoskasseja. Ja kevät kevät kevät oli yhtä ihana kuin aina ennenkin.
Toukokuu oli täynnä erilaisia tapahtumia, jotka värittivät viimeisiä viikkoja ennen vapautta. Minulla oli pitkästä aikaa musiikkia valinnaisen kurssin muodossa, joka sisälsi pienten välituntikonserttien ja yhden isomman konsertin valmistelua. Se kaikki oli hirmu hauskaa, ja sain tilaisuuden lievittää lavakammoanikin. Lisäksi järjestin itse itselleni kaikenlaista pientä, ja kuvasin todella paljon. En oikeastaan muista miten maltoin opiskella, kun jaksoin hädin tuskin pysyä paikoillani.
Kesäkuu oli ehdottomasti vuoden tapahtumarikkain. Heti ensimmäisenä päivänä suunnattiin Kolille ihastelemaan kansallismaisemaa ja viettämään kevätjuhlaa. Panostukseni koulussa palkittiin erittäin hyvin menneellä jaksolla, ja saatoin jättää koulunpenkin hyvillä mielin. Heti lomanalkajaisiltana kuitenkin sairastuin. Olin ollut suorastaan epätavallisen terve koko lukuvuoden, joten oli kai ihan kohtuullista viettää neljän seinän sisällä ensimmäiset pari viikkoa vapautta. Tervehdyttyäni aloitin epävirallisen kesätyöni mummolassa. Kuun loppupuolella juhlittiin siskon rippijuhlia, jonka jälkeen suunnattiin pitkästä aikaa merille.
Heinäkuussa keskityin ottamaan hiukan rauhallisemmin, mutta silti päiväni kuluivat milloin missäkin seikkaillen. Epäsäännöllisestä juoksuharrastuksestani tuli tavallista säännöllisempää, ja kuntoni kohosi mukavasti. Lisäksi kiertelin kirpputoreja suurella antaumuksella ja hankkiuduin itsekin eroon tarpeettomiksi käyneistä tavaroista. Luin myös jonkin verran, mutten enää muista mitä. Yöt vietin iloisesti dataillen. Koukutuin myös pahasti yhteen brittisarjaan, jota onnistuin jollakin selittämättömällä tavalla katsomaan neljä tuotantokautta reilussa viikossa.
Elokuusta päällimmäisenä mieleen on tietenkin jäänyt koulun alku. Viimeiset lomapäivät olivat tutun haikeita, mutta oikeastaan oli aika kiva palata lukioon kakkosluokkalaisena. Opettajat ja käytännöt olivat tuttuja, ja rakennukseen astelu tuntui melkeimpä kotoisalta. Toisaalta vihaamani rutiininomaisuus iski vasten kasvoja heti ensimmäisenä päivänä. Koulu toi joka tapauksessa taas mukavasti sisältöä hiukan tylsähköksi käyneeseen elämään.
En ole koskaan erityisemmin pitänyt syksystä, mutta tänä vuonna ihastuin kovin tähänkin vuodenaikaan. Pimenevät illat, sateiset päivät, putoilevat lehdet ja aamu-usva inspiroivat pimeämpää puoltani. Syyskuu oli edelleen vähän sellaista totuttelua koulunkäyntiin. Uudistin ajankäyttöäni ja opettelin taas nukkumaan.
Lokakuusta muistan lähinnä syysloman, jonka vietin sairastellen. Jätin myös varsinaiset jäähyväiset jollekin, joka oli suuri osa minua viimeisten kuuden vuoden ajan, eikä se ollut niin vaikeaa kuin olin pelännyt. Kuukauden kohokohta oli ehdottomasti se, kun sain pitkästä aikaa aikaa ihan vain itselleni. Se tuli tarpeeseen. Ja ai niin, yritin opetella juomaan teetä, mutten vielä oppinut.
Marraskuu jäi kieltämättä vuoden hämärimmäksi. En muista tarkalleen kuin yhden aamun, jolloin oli niin upea sumu, että oli suorastaan pakko nousta aikaisin kuvailemaan. Olen postannutkin kaikkein vähiten tässä kuussa. Taisin olla aika kiireinen.
Joulukuu oli oikein hyvä kuukausi päättää tämäkin vuosi. Koulussa oli taas vähän rennompaa ja uudesta jaksostanikin putosi yksi kurssi pois. Pieni eläintarhamme sai uuden asukkaan Viennaksi ristityn kissanpennun muodossa, joka on tosin nyttemmin saanut lisänimen riesa. Joulu oli tänä vuonna yllättävän mukava, vaikka sitä joulumieltä tuntuukin olevan vuosi vuodelta vähemmän. Jotenkin en edes ehtinyt etsiä sitä. Joululomalla talviunille vaipunut luovuuteni näytti elon merkkejä, ja olin tyytyväinen voidessani hyödyntää vapaapäivät kirjoittamiseen ja luonnosteluun.
Yleisesti ottaen kyseessä oli aika tärkeä vuosi elämässäni. Se ei ollut läheskään yhtä merkittävä ja tapahtumarikas kuin edeltäjänsä, mutta jos kasvoin viime vuonna vielä pari senttiä pituutta, nyt kasvoin ainakin seitsemän senttiä ihmisenä. Tästä on hyvä jatkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti