Englanti - Suomi

Tänään tuli tasan 11 kuukautta Englannissa täyteen, minkä kunniaksi ajattelin vihdoin olevani tarpeeksi häävi julkaisemaan tämän luonnoksissa hautuneen postauksen. Luvassa siis Suomen ja Englannin eroavaisuuksien erittelyä! Mukaan oon itsestäänselvyyksien lisäksi onnistunut toivottavasti heittämään muutaman ei-niin-ilmeisen kohdan. Disclaimerina vielä, että kaikki listaamani asiat perustuvat tosiaan puhtaasti omaan subjektiiviseen kokemukseeni, eli ilman minkäänlaista suodatinta niiden ei kannata olettaa pätevän jokaiseen brittiperheeseen tai brittikaupunkiin ikinä.

ILMASTO JA YMPÄRISTÖ

- jatkuva sade on täysi myytti

- sää kuitenkin vaihtelee paljon, ja etenkin rannikolla on yhden päivän aikana mahdollisuus kokea neljä eri vuodenaikaa

- yleisesti ilmasto on leuto vuoden ympäri, etelä-Englannissa päästään talviöinä muutaman miinusasteen puolelle ja hyvällä tuurilla saadaan vähän lunta, joka sulaa samana päivänä

- ilman kosteus saa kylmyyden tuntumaan erilaiselta kuin Suomessa, täällä se tuntuu pesiytyvän hanakasti luihin ja ytimiin

- vuodenaikoja on vaikeampi erottaa toisistaan, etenkin syksyn ja talven raja on häilyvä

- syksyllä useimmat lehtipuut pudottaa lehtensä, mutta nurmikot on ikivihreitä

- kevät on ihanan vihannoiva, puistot täyttyy kukista ja puutkin kukkii

- eläinten ja kasvien kirjo on paljon laajempi kuin Suomessa

- kesät on hyttysvapaita

- hämähäkkikammoisten kauhistukseksi täällä voi löytää kylpyammeesta tai vaatekaapista lapsen kämmenen kokoisen house siiderin

- etanat korvaa kastemadot kosteilla keleillä

- pimeä laskeutuu nopeasti verrattuna Suomeen

ASUMINEN

- talot on vanhoja (esimerkiksi meidän talo on rakennettu 1600-luvulla)

- arkkitehtuuri on koristeellisempaa kuin Suomessa, ja rakennukset on helppo sijoittaa tietyille historian aikakausille rakennustavan perusteella

- kerrokset on yleisiä, ja perinteisesti niitä löytyy kolme kappaletta

- talojen eristys on suomalaisiin verrattuna aika alkeellinen (esimerkiksi ikkunalasit on usein yksinkertaisia)

- rakentamista ja remontoimista saatetaan rajoittaa, eikä ikkunoita esimerkiksi saa välttämättä vaihtaa, jos sen katsotaan turmelevan julkisivua

- britit säästää parhaansa mukaan lämmityksessä, minkä takia se on päällä vain silloin, kun ollaan kotosalla (onnekseni suomalaislähtöinen host-perheeni ei talvella pihtaillut tässä!)

- ulko-ovissa on tavallisesti ovikellon sijaan kolkutin

- postiluukut on kerrostalojen tapaan ovissa ja pieniä

- itse posti tulee useamman kerran päivässä ja myös lauantaisin

- sisällä pidetään kenkiä (meillä tosin lähinnä pojakerroksessa, koska siellä on kivilattia)

- kokolattiamatot eivät ole myytti (thank god, meillä on sellaiset vain portaikossa eikä esimerkiksi kylpyhuoneessa!)

- joka kodista löytyy kylpyamme

- ovissa on kahvojen sijaan nupit 

- ovet aukeaa aina sisäänpäin

- pistorasioissa on kolme koloa ja on-off -katkaisijat

- ikkunoissa verhot on huomattavasti yleisemmät kuin sälekaihtimet, ja ne pidetään alhaalla 24/7 kadun puoleisissa ikkunoissa

- pyykinpesukoneen paikka on keittiössä

- vaatteet ja hiukset kuivuu hitaasti kosteuden ja viileyden takia

- vesihanoissa on erilliset hanat kuumalle ja kylmälle vedelle

- hanavesi sisältää paljon kalkkia, joka pinttyy kivasti suihkuseinään ja vedenkeittimeen

- vessoihin/kylpyhuoneisiin on laitonta asentaa pistorasioita, pesukoneliitäntää tai valonkatkaisijaa sisäpuolelle (sellainen katosta tuleva junan vessan naru-katkaisija sallitaan)

- päiväpeitot on harvinaisuus

RUOKA JA KOKKAUS

- ateriarytmi on suomalaista harvempi ja syöminen yleisesti epäterveellisempää

- kuuluisaa englantilaista aamiaista ehditään nauttia lähinnä viikonloppuisin

- lounas on niukka ja pitää useimmiten sisällään voileivän tai sipsipussin

- illallinen syödään myöhään, tavallisimmin kello 18.00-20.00 välillä

- kauppojen pakastevalikoima on aika suppea suomalaisiin kauppoihin verrattuna

- perunat syödään lähes aina muussina

- paahtoleipä on pullamössöä, jonka päälle sivellään hilloa, nutellaa tai papuja tomaattikastikkeessa

- irtokarkkeja löytää lähinnä elokuvateattereista ja sielläkin valikoimat on varsin rajalliset

- teetä juodaan oikeasti aika paljon, ja se toimii hätäratkaisuna tilanteeseen kuin tilanteeseen

- alkoholikulttuuri on vapaampi kuin Suomessa

- hella toimii kaasulla, ja lämpenee huomattavasti nopeammin kuin liesi

- juustohöylät ja astiankuivauskaapit on myyttisiä taruolentoja

- tiskaamiseen käytetään tyypillisemmin sientä kuin tiskiharjaa

RAHA

- valuutta on punta, joka vastaa tällä hetkellä noin 1,4 euroa

- ulkona syöminen ja matkustaminen on halvempaa kuin Suomessa

- elokuvissa käyminen on kallista (Oxfordin teattereissa perusliput on reilut 13 euroa)

- tippikulttuuri on olemassa, mutta se ei ole yhtä vahvasti esillä kuin esimerkiksi etelä-Euroopassa

KAUPAT JA SHOPPAILUTARJONTA

- shoppailumahdollisuudet pesee Suomen 100-0

- kaupat menee paljon aiemmin kiinni (ruokakauppoja lukuunottamatta lähes kaikki sulkee ovensa arkisin kuudelta illalla)

- toisaalta jotkut elintarvikekaupat on auki 24/7

- 1D-kamaa löytyy suklaakekseistä nenäliinoihin

- kirpputorit on putiikkimaisia ja perustuu hyväntekeväisyyteen

- apteekeista saa myös parfyymeja, kosmetiikkaa, hiustenhoitotuotteita ja koruja

- ruokakaupoissa on itsepalveluautomaatit

- asiakaspalvelu on nimensä mukaan asiakaspalvelua (myyjät odottaa aina, että saat pakattua omat ostoksesi, ennen kuin alkavat palvella seuraavaa, jos joudut jonottamaan pyydellään anteeksi, vaatekaupoissa ei tarvitse itse viedä sovitettuja vaatteita paikoilleen yms.)

LIIKENNE

- liikenne on vasemmanpuoleinen

- busseista löytyy kaksikerroksista mallia

- jalkakäytävät on monesti puolet kapeampia kuin Suomessa (yritäpä sadepäivänä taiteilla varjosi kanssa niin, että vastaantulijat pääsee ohi omansa kanssa ilman, että puhkotte toistenne silmät!)

- pyöräteitä ei ole nimeksikään, joten pyöräilijät kulkee muun liikenteen seassa

- myös suojatiet on harvemmassa, minkä takia ihmiset juoksenteleekin teiden yli vähän mistä sattuu

- isoissa kaupungeissa suojateiden pintaan on maalattu joko teksti "look right" tai "look left", mikä on helpottanut huomattavasti ainakin mun elämää

- julkinen liikenne kattaa maan syrjäisemmätkin kolkat 

- liikenneruuhkat on yleisiä, koska autoja on yksinkertaisesti liikaa näin pieneen maahan

- liikenneympyröitä tulee vastaan vähän joka välissä

- autot saa suht vapaasti parkkeerata molemmin puolin tien varteen

- lasten keskuudessa yleisiä menopelejä on potku- ja skeittilaudat

KIELI

- englanti on kohtelias kieli ja britit osaa viljellä sanoja "please", "thank you", "excuse me", "pardon", "sorry" and the list goes on...

- small talk kuuluu perustaitoihin, ja säästä valittaminen on aina toimiva tapa avata keskustelu

- kahviloissa baristat puhttelee asiakkaita nimillä "love", "darling", "sweetheart" ja "pet"

- "cheers" eksyy etenkin nuorilla miehillä vähän joka väliin puhetta

- jos joku aivastaa sitä seuraa aina "bless you"

- fraasin "Hi, you alright?" käyttäjä ei välttämättä edes odota vastausta kysymykseen, vaan kysymys vastaa enemmän tervehdystä

- "pudding" ei tarkoita vain vanukasta, vaan termillä viitataan yleisesti kaikkiin jälkiruokiin

- illallista kutsutaan usein nimellä "tea"

- vain maan etelä- ja keskiosista kotoisin olevat ihmiset käyttää stereotyyppistä brittiaksenttia, loput lyhentelee ja vääntelee sanoja niin, että ei-natiivipuhujalla on välillä vaikeuksia saada juonen päästä kiinni

IHMISET

- auttamisenhalu ja kohteliaisuus kuuluu useiden brittien syvimpään luonteeseen

- monikulttuurisuus on arkipäivää, ja erilaisuutta kohtaan ollaan yleisesti ottaen suvaitsevaisempia kuin Suomessa

- britit rakastaa kaikkia juhlallisuuksia, esimerkiksi joulua aletaan hypettää heti kun Halloweenista on selvitty

- työelämä otetaan hyvin tosissaan (mulla ei tietenkään ole omakohtaista kokemusta, mutta hostien mukaan koko ajan pitäisi olla tekevinään jotain ja lomista paranee pitää matalaa profiilia)

- yhteiskuntaluokkaerot on suurempia, eikä kodittomat ei ole mikään harvinainen näky

- britit ei osaa kerrospukeutua, lenkkeilijöitä viilettää shortseissa ympäri vuoden ja edes vaunuissa olevilla vauvoilla ei näe koskaan käsineitä

- ihmisten huumorintaju on sarkastista ja itseironista (uppoaa muhun kuin veitsi kuumaan voihin)

KOULUNKÄYNTI

- alle viitosluokkalaiset ei saa kulkea yksin kouluun tai koulusta kotiin

- portit lukitaan päivän ajaksi, eikä sisään pääse kuin receptionin kautta

- lapset saa luovuttaa koulupäivän jälkeen vain sovitulle hakijalle

- koululaisilla ei ole monen kuukauden kesälomaa, vaan vapaat on ripoteltu enemmän pitkin vuotta

- lapset aloittaa koulun 3-4-vuotiaina (ensimmäiset vuodet vastaa tosin Suomen leikkikoulua/eskaria)

- koulupäivät on aina saman pituisia, mun host-lapset on koulussa 8.45-15.05

- kouluissa käytetään koulupukuja (myös taaperot)

- yksityiskoulut on yleisempiä kuin kunnan koulut

- lounasta ei yleensä järjestetä lapsille koulun puolesta (ainakaan ilmaiseksi), joten ne tuo usein mukanaan omat lunch boxit

- opiskelu ei ole ilmaista (esimerkiksi kolmen vuoden yliopisto-opinnot kustantaa muikeat 21 000 puntaa)

- yksittäisillä arvosanoilla ja koulun maineella on suurempi merkitys kuin Suomessa

YLEISET

- kello on kaksi tuntia jäljessä Suomen aikaa

- myöhästelyä ei katsota yhtä pahalla silmällä kuin Suomessa

- julkisissa vessoissa kädet kuivataan aina ilmanpuhaltimella, eikä käsipaperia ole tarjolla

- saunoja löytyy lähinnä uimahalleista tai kuntosaleilta, ja niihin ei ole asiaa, jos olet alkoholin vaikutuksen alaisena, raskaana tai alle 16-vuotias

- suurin osa maista on yksityisomistuksessa, mutta niiden läpi kulkee julkisia polkuja, joita jalankulkijat saa käyttää

- kaupunkien katukuva on eläväinen ja katutaiteilijoita riittää

- maa on hyvin konservatiivinen, minkä takia monet asiat tehdään edelleen samalla kaavalla kuin satoja vuosia sitten

Hiljenin taas vähäksi aikaa blogin puolella, kun olin vaihteeksi kiireinen. Tällä kertaa aika katosi paksujen kirjojen ääressä homehtumisen sijaan ihan vaan elämästä nauttimiseen. Maanantai-aamuna heräsin univeloistani huolimatta liian aikaisin, kun olin niin innoissani rutiineihin paluusta. Vähän kyllä jännitti miten lasten kanssa menisi, kun Suomessa viettämäni pari edellistä viikkoa on olleet pisin ajanjakso, jonka oon ollut erossa niistä. Ilokseni molemmat oli kuin en ois poissa ollutkaan! Ihana oli saattaa ne taas koululle ja huomata, miten valtaviksi puiden lehdet oli Suomessa käydessäni kasvaneet.

Pieni tauko au pairin arjesta näyttää siis tehneen teränsä. Kaivattua tarmoa löytyy taas, nyt kun ylimääräistä stressiä tuoneet pääsykokeet on onnellisesti takana päin ja Suomessa pääsi hetkeksi hengähtämään valmiiseen pöytään. Viime viikolla hyödynsin muilta kotitöiltä yli jääneen tarmon laittamalla meidän pikkupuutarhaa, tehoputsaamalla jääkaapin tasot ja leipomalla korvapuusteja sekä mokkapaloja. Lisäksi jatkoin yritystäni päästä takaisin säännölliseen lenkkeilyrytmiin, ja löysin uusia paikkoja Abingdonista, jonka luulin tunteneeni jo läpikotaisin!

Perjantaina tein aamupäivällä ruoan valmiiksi loppuporukalle, pakkasin laukut ja otin varaslähdön viikonloppuun lennähtämällä Irlantiin! Siitä lisää myöhemmin, niin kuin monista muistakin reissuista, joita en ole vieläkään ehtinyt jakaa tänne. Mutta nyt lähden hakemaan lapsia koulusta ja poikkean siinä matkalla Abingdon Boy Schooliin kyselemään josko saataisiin takaisin meidän jalkapallo, joka saattoi eilen vahingossa lentää rehtorin puutarhaan...

Living between two countries.

Kotiuduin toissapäivänä lähes parin viikon Suomi-lomaltani, ja halusin tulla kirjaamaan muistiin paluuni liikkeelle sysäämät ajatuskelat. Luvassa ajatuksenvirtaa aiheesta, joka koskettaa kaikkia ulkosuomalaisia meitä au paireja mukaan lukien. Se, että voi kutsua enemmän kuin yhtä maata kodikseen on aivan mieletön rikkaus. Toisaalta se aiheuttaa toisinaan myös aivan mielettömästi päänvaivaa, tai niin kuin asian yhdessä twiitissäni ilmaisin: Living between two countries can be such a pain in the neck.

Oon tuntenut oloni kodikkaaksi Englannissa aika pitkälti siitä päivästä lähtien, kun viime heinäkuussa muutin tänne. Muistan elävästi, kuinka mut lentokentältä poiminut host-äiti ajoi moottoriteiden sijaan kapeita, kivimuurien reunustamia maanteitä niin, että pääsin näkemään muutaman perienglantilaisen pikkukylän. Valitettavasti en kehdannut heti kättelyssä antaa kameran laulaa, mutta ehkä juuri siksi auringonlaskussa kylpeneet olkikattoiset mökit ja lampaiden laiduntamat vehreät kukkulat onkin piirtyneet niin lähtemättömästi mun mieleen.

Muistan, kun hostit kysyi multa aikoinaan miksi halusin au pairiksi nimenomaan Englantiin, mutten osannut antaa mitään selkeää vastausta. Halusin vain todella kovasti. Vieläkään en oikein osaa vastata tuohon kysymykseen, mutta musta on hauska kuvitella, että ehkä olen jossain entisessä elämässäni ollut britti. Se selittäisi sen, miksi tuntematon on täällä tuntunut toisinaan yhtä aikaa tutulta.

Vaikka nautinkin mahdollisuudestani asua Englannissa suunnattomasti, alan aina viimeistään viisi kuukautta täällä yhtäjaksoisesti vietettyäni haikailemaan jotain Suomesta. Lunta, yöttömiä öitä, salmiakkia, mökkeilyä, ystäviä... Johanna Kurkelalla on yksi hyvin sanoitettu laulu (Jossain metsäin takana, clickety-click) jossa on kohta:

"Vain ihmisiä korpimaan sä unohtaa et voi
lapsuus sekä nuoruusaika terässiteet loi
oot yhä yksi joukosta, oot sitä ainiaan
sen maailman juhlapöydissäkin joudut muistamaan."

Kuvaa mun suhtautumista Suomeen aika osuvasti. Oon syntynyt ja kasvanut Suomessa. Siellä oon solminut elämäni tärkeimmät ihmissuhteet, jotka on suurin syy, miksi koen, että multa puuttuu muualla ollessani jotakin. Kolin kansallismaisema on mun sielunmaisema ja suomi äidinkieli. Arvostus omaa kotimaata kohtaan on kasvanut, kun sitä on päässyt tarkastelemaan riittävän välimatkan päästä. Vielä viime vuonna tuli usein vähäteltyä omaa alkuperää, mutta nykyään pystyn ylpeänä myöntämään olevani kotoisin Suomesta.

Muistan sanoneeni kavereille pari päivää ennen au pairiksi lähtöäni, että tästä edespäin tuun sitten aina kaipaamaan yhtä aikaa kahteen paikkaan. Viimeisen vuoden aikana oon suhannut Suomen ja Englannin väliä kolmeen otteeseen, ja joka kerralla oon itkenyt lentokoneen noustessa Heathrowin kentältä, vaikka liput on olleet mallia meno-paluu. Toisaalta oon myös aina joutunut pyyhkimään kyyneleitä nähdessäni toisessa päässä hätkähdyttävän sinisenä avautuvan Suomenlahden ja kuullessani tuttua karjalan murretta. 

Englannissa mun tekee mieli katsoa Salkkareita ja kuunnella Radio Suomipoppia. Paksut juustosiivut tulee korvista ulos, taloihin eksyvät öttiäiset inhottaa, irtokarkkivalikoimassa ei ole kehumista, kielimuuri iskee välillä päin kasvoja ja jatkuva small talkkaus vie toisinaan voimat. Suomessa en edes avaa telkkaria, vaan seuraan suosikkibrittisarjojani iPlayeristä, kiroan väärältä maistuvaa Strongbowia, vihaan kaupunkien yksitoikkoista ja pelkistettyä arkkitehtuuria, kaipaan brittiaksenttia ympärilläni ja pahoitan mieleni ihmisten töykeyden takia. 

Viimeisin paluu Englantiin oli aika tunteikas, koska tällä kertaa tiesin piteleväni käsissäni mahdollisesti viimeistä paluulippua hetkeen. Tuntui mielettömän hyvältä kuulla taas englantia, vaihtaa eurot puntiin, ostaa sama kolmioleipä, jonka päädyn aina WHSmithistä ostamaan, hypätä Oxfordissa Abingdoniin vievään double-deckeriin ja kolkuttaa kotioveen. Samalla tuntui kauhealta ajatella, että kahden kuukauden jälkeen sama paikka ei enää koskaan tule olemaan mun koti.

Abingdonia jää todella kova ikävä. Ehkä vielä jonakin päivänä omistan talon sen kuvankauniin Park Roadin varrelta (tuskinpa). Ihanteellisessa tapauksessa pääsisin tänä syksynä aloittamaan yliopisto-opinnot Suomessa, ja alkaisin ensimmäisen vuoden jälkeen järkkäillä vaihtoa, jos kaipuu Englantiin olisi edelleen yhtä vahva, ja Suomeen takaisin juurtuminen liian tuskallista. Toisen välivuoden sattuessa kohdalle en myöskään pidä Englantiin jäämistä mahdottomana ajatuksena, vaikka au pairin pesti saakin jäädä yhteen vuoteen. Helpommin täältä töitä löytää kuin Suomesta, vaikka muutto ensimmäistä kertaa omilleen ja vielä ulkomailla ajatuksena pelottaakin. Vielä viime vuoden alussa olin kuitenkin varma, etten ikinä uskaltaisi jättää Suomea, mutta niin vain tuli sekin mahdottomuus tehtyä.

Mun suurin unelma on ollut asua osa elämästäni Englannissa, ja siitä unelmasta oon nyt tehnyt totta. Välivuosi kapinoi aikoinaan kaikkea mussa vastaan, mutta oon niin onnellinen, että kuuntelin kerrankin sydäntä, pakkasin koululaukun sijaan matkalaukut ja lähdin. Vielä ainakin kahden kuukauden ajan voin huoletta kutsua tätä paikkaa kodikseni, enkä aio etukäteen murehtimisen pilata kalliita viimeisiä viikkoja, vaan otan niistä kaiken irti, ihan niin kuin tähänkin mennessä. Loppuun vielä jo edellä siteeraamani laulun kertosäe, joka sanokoon lyyrisemmin sen, mitä minä olen tässä yrittänyt sanoittaa:

"Toivon, että etsimäsi maailman teiltä sait
että onnen kultakäsi antoi mitä hait
ettei haavees tallautuisi kadun asfalttiin
että usko sulla säilyis suuriin unelmiin."