I don't ever wanna leave this town 'cause after all this city never sleeps at night.

Joen Yö.

Tällä viikolla hävitin uuden suosikkiranneketjuni, istuin linja-autossa kaatosateella (se tuntuu ihan siltä kuin olisi akavaariossa!), sain elämäni ensimmäiset allergialääkkeet, skippasin pari tuntia, pyöräilin kouluun (jonka jälkeen tunsin itseni niin sairaaksi että tyydyn jatkossakin joukkoliikenteeseen), sain postia Kiinasta, tuhlasin rahaa vähän enemmän kuin oli tarkoitus, laadin käsitekarttoja (joita luultavasti kukaan muu kuin minä ei pystyisi käsittämään), organisoin vaatekaappiani, söin kymmeniä omenia sekä nauroin kaikelle ja en millekään kiitos jatkuvasti kasvavan univajeeni. 

You've arrived at panic station.

Koulut alkoi vasta viime tiistaina, ja oon jo nyt kieriskellyt epätoivossa huoneeni lattialla, kun on niin paljon tehtävää. Abeilta pitäisi mun mielestä kieltää läksyt, että voisi keskittyä kirjoituksiin, ja tehdä välillä jotain kivaakin. Istuin eilen varmaan lähemmäs 12 tuntia koneella, kun en ole ehtinyt olla netissä yhtä paljon kuin lomalla. En tiedä mihin se aika katoaa, kun mulla ei ole edes mitkään järjettömän pitkät päivät, enkä edelleenkään jaksa käyttää läksyihin kun korkeintaan sen viisi minuuttia ennen nukkumaanmenoa. Syytän koulujen alkua myös siitä, että mulla on koko ajan nälkä ja kylmä ja että oon tavallistakin kärttyisämpi kotona.

Yllä mun uusi lukiokalenteri, jonka tuunaus on yksi lukuvuoden alun harvoista positiivisista puolista.