Here comes the sun.

Tällä viikolla olen syönyt kesän ensimmäisen jäätelön, kuullut hyvän metaforan hillomunkista ja suonsilmäkkeestä, toiminut makutuomarina, vaihtanut numeroita tuntemattoman kanssa, saanut tietää lopulliset yo-tulokseni, kiipeillyt puussa, tarjoutunut auttamaan varsin kummallisesti kävellyttä vastaantulijaa ja pelannut jalkapalloa - vieläpä vapaaehtoisesti!

This one's for the torn down, the experts at the fall.

Tää oli näitä viikkoja, jotka olisi voinut jättää elämättäkin, mutta tulipa hankittua ainakin uusi kamera. Viimeinen kuva otettu sillä, aika high quality laatu pokkariksi, vai mitä?

Rhythm is a dancer, it's a soul's companion.

Tällä viikolla olen juhlistanut vappua perinteisesti saaressa, tutustunut varsin läheisesti yhteen kotikaupunkini muistomerkeistä, reivannut niskani kipeiksi klubilla (jonka jälkeen tilasin hesestä tavoilleni uskollisena pehmiksen brownies-muruilla), tavannut lukijan (pahoittelut etten ehtinyt jäädä juttelemaan pidemmäksi aikaa, oli kiva kun tulit moikkaamaan!) pettynyt, kun äiti ei ostanutkaan Hello Kitty -laastareita vaikka lupasi, pudottanut puhelimeni jorpakkoon (se oli tuon kotilon vika, mitäs ui siellä niin houkuttelevasti), hoitanut tylsiä aikuisten juttuja, tehnyt viimeisiä matkajärjestelyjä, löytänyt sammakonkutua ja käynyt katsomassa Divergentin, joka oli yllättävän hyvä, vaikken yleensä välitä tämäntyyppisistä leffoista ja leffoista nyt yleensäkään.