Promise me, when you see a white rose you'll think of me.

Viimeiset pari päivää olen viettänyt lähinnä ruudun ääressä koukututtuani jälleen erääseen itselleni tuntemattomaan TV-sarjaan. Se merkitsee tuttuun tapaan sitä, että valvon liian myöhään ja herään pirteänä viimeistään kello kuudelta katsomaan taas pari episodia. Sitten olen loppupäivän vähän vähemmän terävimmilläni. Olen myös uskaltautunut leikkauttamaan kultakutrejani. Pitemmän otsatukan mukana tuntui katoavan osa uskottavuudestani, mutta jollain tapaa pidän pikku muutoksesta, vaikka hiusten laitto vaikenikin parilla asteella. Tänä iltana käväisin vähän pitemmällä kävelyllä ja totesin, että hyttyset tuntuvat käyneen entistäkin verenhimoisemmiksi. Yritän seuraavalla kerralla olla pukeutumatta mustaan päätyessäni metsikköön. 

Huomenna on aika pakata pitkästä aikaa matkalaukku.

If you're a bird, I'm a bird.

Hautausmaalla oli tänään tavallista enemmän elämää.

Vähän kuvitusta tähän viikkoon. Olen jynssännyt näillä erittäin epälihaksikkailla käsilläni likaisia kaappeja niin hartaasti, että iltaisin on pitänyt ottaa särkylääkettä kolotukseen. Kaappien kuurauksen lisäksi olen saanut järjestellä sen verran kirjahyllyjä, että minusta on kai tullut jonkin sortin ekspertti teosten asettelussa pituusjärjestykseen. Tänään sain vähän liikaa palkkaa pienestä vaivannäöstäni ja podin huonoa omaatuntoa. Taidan jatkaa hommia vielä ensi viikollakin. Ehkä jostain löytyy vielä kaapin ovi, jota en ole puunannut.