Ja mitäs sitä sitten tähän viikkoon? Koulussa on ollut niin kivaa, että ilmestyin yhtenä päivänä innokkaana paikalle tunnin etuajassa, ja tajusin virheeni vasta tyhjään luentosaliin ampaistuani... Labrahommat toi mukavaa vastapainoa luennoilla istuskeluun, ja torstaina päästiinkin jo titrailemaan aiemmin valmistamiamme liuoksia. Rikkihapot pysyi poissa sormilta ja silmiltä eli ei huono. Koulujen alettua musta on tullut vähitellen yhä laiskempi ja laiskempi ruuanlaittaja, mutta viime tiistaina saavutettiin ekvivalenttipiste, jossa päädyin kaivelemaan pakastimesta valmispinaattikeiton. Tätä kompensoidakseni tein kyllä sitten seuraavana päivänä jumalaista aura-pekoni pastaa uudella reseptillä. Tulin myös vihdoin testanneeksi kolmisen vuotta sitten saamani vohveliraudan, ja kyllähän tuo sen verran hyvin pelitti, että olisi sen voinut aiemminkin iskeä tulille.
Illat kului pH-laskuja värkätessä, keilaamassa ja ekoilla sitseillä. Jonotin viime viikolla sitsilippuja reilut 1,5 tuntia, ja olin viimeisten onnellisten joukossa, jotka ne onnistui itselleen lunastamaan. Ja oli ne kyllä vaivan arvoiset! Sitsien teemana toimi pomot ja sihteerit, mikä ei tuottanut juurikaan päänvaivaa, kun kaapista löytyy kynähameita vaikka muille jakaa. Hyvin tehdyn taustatyön ansiosta mulla oli etukäteen aika selkeä käsitys siitä, mitä odottaman piti, mutta tunnelma pääsi yllättämään huippuudellaan! Syötiin fiinisti kolmioleipiä, mutta lähinnä juotiin, hakattiin pöytää ja laulettiin. Kuulostaa älyttömältä elämöinniltä, mutta on todellisuudessa aivan pirun hauskaa. Säännöt oli sen verran hyvin omaksuttu, ettei rankkua omalle kohdalle onneksi ropissut, ja vessataukojakin oli juuri ja juuri sopivasti.
Muutaman tunnin jälkeen lopetettiin huomattavasti hilpeämmissä tunnelmissa kuin aloitettiin, ja jatkettiin Puikkarin Eliittikumppani-bileisiin. Hauskaa riitti niin kauan kuin sitä kesti, ja kotimatkakin lähti ihan hyvin liikkeelle. Tosin noin metrin käveltyäni sisäinen kompassini lähti johdattelemaan aivan päinvastaiseen suuntaan mihin oli tarkoitus päätyä. Tästä lannistumatta jatkoin määrätietoisesti valitsemaani ilmansuuntaan, kunnes kadut alkoivat näyttää sen verran vierailta, että katsoin parhaaksi luovuttaa ja tilata sen taksin. Nimimerkki kohta yhdeksän kuukautta Kuopiossa asunut, ja joudun edelleen vähänkin kauemmas torilta poistuessani turvautumaan Google Mapsiin, jes.
Viikonlopuksi lähdin pitkästä aikaa Joensuuhun, jossa vaihdettiin kuulumisia vanhojen tuttujen kanssa niin teekupposten, burgereiden kuin viinilasillistenkin äärellä. Kuopion menomestoihin tutustumisen jälkeen paikallinen tarjonta tuntui entistä köykäisemmältä, ja tämän viikon partyt vol. 2 päättyi suhteellisen aikaisin Hesburgeriin. Paljon muutapa siellä susirajalla ei sitten tapahtunutkaan, seuraavan kerran voisin raahautua tänne aikaisintaan jouluna.
Kohta hyppään bussiin ja palaan rakkaaseen kalakukkokaupunkiin, vi ses!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti