Jaa-a, oiskohan se taas kuulumisten paikka? Viime viikko oli pitkästä aikaa sellainen normiviikko, eli molemmat lapset pysyi terveinä ja mun työtunnit piti. Leivoin kolme päivää putkeen, unohdin lahjakkaasti tytön nimipäivät (tosin niin se unohti itsekin), sain patistettua itseni kunnolla pääsykoekirjojen pariin ja kuutioin 45 minuuttia omenoita yhteen kastikkeeseen. En kyllä ole varma oliko lopputulos sen arvoinen, mutta ainakin poika, joka vihaa vihanneksia ja hedelmiä, yllätti syömällä lautasen tyhjäksi.
Lauantaina pakotin itseni silmät ristissä aamuvarhaisella läheiselle niitylle, tarkoituksenani käydä vetäisemässä park run. Nyt oli viivakoodikin visusti vetoketjutaskussa viime kerrasta viisastuneena, jolloin hukkasin sen jonnekin juoksun aikana. Vaan paikan päällä järjestäjät ilmoittikin, että päivän juoksu on peruttu, koska reitin oli paikoittain peittänyt vaarallinen musta jää, just my luck.
No, ei siinä sitten oikein muu auttanut, kuin palata kotiin aamiaiselle harmittelemaan sitä, kuinka voisin vieläkin olla unten mailla. Vähän virkistyttyäni lähdin uudestaan ulkoilemaan, ja katsastin pätkän Abingdoniakin sivuavaa Green Belt Way Trail -kävelyreittiä. Polku oli paikoitellen vähän turhan harvaan merkitty, mutta intuitio oikeasta suunnasta osui aina lopulta oikeaan. Maa oli tähän vuodenaikaan aikamoista mutavelliä etenkin metsiköissä, mutta sitä lukuun ottamatta nautin suuresti kävelystäni keväisissä maalaismaisemissa. Reilut kymmenen kilometriä tepasteltuani saavuin parin sadan asukkaan pikkukylään nimeltä Nuneham Courtenay, josta lähti sopivasti bussi takaisin Abingdoniin, eikä tarvinnut enää toista kertaa rämpiä nilkkoja myöten mudassa.
Sunnuntaina maltoin ensimmäistä kertaa sitten joululoman nukkua niin pitkään kuin nukutti, eli kymmeneen. Loppupäiväkin kului aika rennosti kameran kuvia läpikäyden, tän hetkistä koukutussarjaa maratoonaten ja skypetellen. Illallispöydässä rohkaistuin kyselemään hostien lomista, ja selvisi, että voin ainakin pääsiäisen alla ja toukokuun lopussa olla vapailla. Innostuinkin sitten heti samana iltana varailemaan muutamat junaliput ja yöpymispaikat. Oon nyt tammikuun ollut tosiaan pienellä säästökuurilla, minkä takia reissailut on rajoittuneet oman kunnan rajojen sisäpuolelle. Matkakuume on kuitenkin kova, ja wordin sivut senkun täyttyy suunnitelmista!
Säästökuuri tosin hieman kärsi viime viikon vaatekriisistäni, ja sitä seuranneesta online shopping spreesta... Pehmeiden pakkausten lisäksi postimies ojensi mulle yhtenä päivänä graze-boxin. Graze on siis täällä briteissä toimiva makeita ja suolaisia välipaloja toimittava firma, joka räätälöi snack boxinsa asiakkaan mieltymysten mukaan. Koskaan ei kuitenkaan ole täysin varmaa, mitä paketista milläkin kerralla löytyy. Sain tämän ensimmäisen boxin ilmaiseksi tarjouslipukkeella, ja omalle kohdalle osui ainakin hyviä naposteltavia. Jatkossa boxit maksaa vajaat neljä puntaa, ja ajattelin ainakin pari vielä tilata.
Eilen tuli Suomestakin paketti. Äiti sai lähetellä mulle muutaman pääsykoekirjan ja muistiinpanopinkan lisää, kun en itse viimeksi Suomessa käydessäni osannut ajatella niin pitkälle, että olisin tajunnut ne mukaan pakata... Nyt oon onnistunut ottamaan vähän motivoituneemman asenteen opiskeluihinkin, ja lukenut viimeisen parin viikon ajan vähintään tunnin joka päivä. Ei välttämättä kuulosta paljolta, mutta biologian 1- ja 2-kurssit alkaisi olla jo aika lailla paketoitu ja kemiakin hyvällä mallilla. Yllätyksekseni muistan jotkut luvut edelleen melkeinpä sanatarkkaan, eli ei tarvitse kuin kertailla! Pelkäsin, että kevät menisi ihan pilalle, kun en ehtisi tehdä täällä mitään muuta, kuin valmistautua pääsykokeisiin, mutta nyt näyttää siltä, että mulla jää aikaa myös seikkailemiseen!
Tänään käytiin muuten perheen kanssa yhdessä asuntonäytössä. Hostien tämänhetkinen vuokrasopimus umpeutuu maaliskuussa, eikä jatkosta ole täyttä varmuutta, minkä takia vuokra-ilmoitukset on olleet viime aikoina tarkassa syynissä. Itse olen hirmu kiintynyt tähän kotiin, enkä siis kauhean innoissani mahdollisesta muutosta. Talo, jota käytiin katsomassa, oli tosi pieni verrattuna tähän nykyiseen, ja sijaitsi tylsällä asuinalueella, jossa kaikki rakennukset näytti toistensa klooneilta. Mutta en koe, että mulla on mitään sananvaltaa tähän asiaan, vaikka mielipidettäni kohteliaasti kyseltiinkin. Tulevaisuus näyttää miten käy, ja se on sitten sen ajan murhe. 500 metriä kauemmas ei kuitenkaan olla nykyisestä kodista muuttamassa lasten koulun takia, mistä oon todella tyytyväinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti